Taiteen Muisti - Konservoinnin kerrostumia

Näyttely pidetty 3.11.2005 – 26.2.2006

Näyttely pidetty 3.11.2005 – 26.2.2006

Tuotanto: Valtion taidemuseo (VTM) Sinebrychoffin taidemuseo Konservointilaitos

Ulla Huhtamäki, Kirsti Harva, Maija Santala, Ari Tanhuanpää, Reetta Kuojärvi-Närhi, Päivi Ukkonen, Minerva Keltanen, Seppo Hornytzkyj, Riitta Vuori, Marja Alamännistö, Ilkka Heikkinen ja Kari Peiponen

Näyttelyarkkitehti: A.D.L.C. Arkkitehtuuritoimisto Oy Arno de la Chapelle

Toimittaja: Maija Santala

Tekstit: Maija Santala, Ari Tanhuanpää, Reetta Kuojärvi-Närhi, Seppo Hornytzkyj, Minerva Keltanen, Päivi Ukkonen, Arno de la Chapelle, Tiina Sonninen, Kaisa Lindewall, Maarit Jones, Sara Scatragli ja Seppo Laakkonen

Seuraavat konservaattorit ovat myös osallistuneet esiteltävien teosten konservointiin: Sara Scatragli, Patrizia Fumagalli, David Thomas, Anthony Reeve, Bernd Pappe, Lasse Mattila, Kaisa Lindewall, Seppo Laakkonen, Maarit Jones, Tiina Sonninen, Malla Tallgren ja Jan Förster

Kuvat / VTM, Konservointilaitos, ellei toisin mainita
Käännökset / Susanne Lehtinen ja Suvi Leukumaavaara
Kielentarkistus / Suvi Leukumaavaara
Toteutus / Arno de la Chapelle
Tekninen suunnittelu / Anders Nylander

Näyttelyssä kerrotaan esimerkein konservaattorin työstä taidemuseossa. Konservaattori on erikoisasiantuntija, joka osaltaan vastaa kulttuuriomaisuuden säilyttämisestä ja hoidosta. Konservaattorin työn tavoitteena on suojata, konservoida ja tutkia kulttuuriperintöä niin, että se säilyy seuraaville sukupolville.

Konservaattorin työnkuvaan kuuluu:

• teosten käsittelyn, varastoinnin ja ympäristöolosuhteiden suunnittelu ja valvonta
• tekninen dokumentointi
• kohteiden rakennetta vahvistavat ja säilymistä edistävät varsinaiset konservointitoimenpiteet
• täydentävä restaurointi

Päätös konservointitoimenpiteistä tehdään harkinnan ja huolellisen tutkimuksen jälkeen. Konservoitavan kohteen nykytila, materiaali ja rakenne, sekä niissä tapahtuneet muutokset ja vaurioitumisen syyt selvitetään ja dokumentoidaan. Tässä konservaattori voi toimia yhteistyössä eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Tutkimusten perusteella valitaan konservointimenetelmät ja suositeltavat säilytysolosuhteet. Työnkulku kuvaillaan kirjallisesti ja valokuvaamalla ja tiedot arkistoidaan museoon.

Konservaattoriksi voi opiskella mm. Vantaalla sijaitsevassa Metropolia Ammattikorkeakoulussa (entinen Espoon-Vantaan teknillinen ammattikorkeakoulu EVTEK). Konservaattorit erikoistuvat jo opiskeluaikanaan taideteosten, esineistön tai muun kulttuuriperinnön käsittelyyn.

Valtion taidemuseon kokoelmien konservoinnin perinteet ulottuvat jo vuoteen 1886.

Seuraavat kansainväliset järjestöt ovat laatineet museotyötä ja konservointitoimintaa ohjaavia ammattieettisiä sääntöjä: International Council of Museums (ICOM) sekä European Confederation of Conservator-Restorers’ Organisations (E.C.C.O). Näiden asettamat eettiset normit ohjaavat konservointitoimintaa myös Valtion taidemuseon konservointilaitoksella.

Sisällysluettelo

Näyttely esittelee konservointia Sinebrychoffin taidemuseossa. Aihekokonaisuudet etenevät osin kronologisesti.

Konservointia Sinebrychoffin taidemuseossa

a1 Tutkimusmenetelmät
a2 Puun käyttö maalausten pohjamateriaalina
a3 Giovanni Boccatin paneelimaalauksen konservointi
a4 Maalauksen siirto uudelle alustalle
a5 Taideteoksen alkuperäisyydestä
a6 Suurikokoisen paneelimaalauksen konservointi
b1 Kangaspohjaiset maalaukset
b3 Lakka ja lakanpoisto
b2 Tuntematon maalaus vuodelta 1533, konservointi
b4 Jürgen Ovensin maalauksen konservointi
c1 Ennaltaehkäisevä konservointi
c2 Miniatyyrien maalaustekniikka
c3 Miniatyyrien tutkimuksesta ja konservoinnista
c4 Pastellimaalaus
c5 Paperikonservointi

Materiaalitutkimus maalausten attribuoinnin ja ajoituksen tukena

d1 Ranskalaisen miehen muotokuva
d2 Nuoren naisen muotokuva
d3 Ristiäisjuhla

Interiöörimuseo

e1 1910-luvun interiööri museona
e2 Brander ja Photoshop
e3 Koristemaalattujen pintojen väritutkimus
e4 Interiöörin tekstiilit
e5 Loistelias leijonantaljakehys
e6 Kabinettikaappi
Otsikko