Suomeksi  På Svenska
EdellinenEdellinen Siirry: SeuraavaSeuraava
a1 Tutkimusmenetelmt
Cleve, Joos van (1464 - n.1540), ateljee, Pyhä perhe, IR-valokuva, yksityiskohta.

a1 Tutkimusmenetelmät

Maalipinnan halkeamaverkostoa 1700- luvun ranskalaisesta maalauksesta.
Maalipinnan halkeamaverkostoa 1700- luvun ranskalaisesta maalauksesta.
Tiepolo, Giovanni Domenico (1727–1804), Troijan hevonen, yksityiskohta sivuvalokuvassa.
Tiepolo, Giovanni Domenico (1727–1804), Troijan hevonen, yksityiskohta sivuvalokuvassa.
UV-fluoresenssivalokuva, jossa tummana erottuva vasen reuna on päällemaalaus.
UV-fluoresenssivalokuva, jossa tummana erottuva vasen reuna on päällemaalaus.
Tiepolo, Giovanni Domenico (1727–1804), Troijan hevonen, yksityiskohta röntgenkuvan vasemmasta reunasta, jossa näkyy osittain vaurioitunut reuna.
Tiepolo, Giovanni Domenico (1727–1804), Troijan hevonen, yksityiskohta röntgenkuvan vasemmasta reunasta, jossa näkyy osittain vaurioitunut reuna.
Cleve, Joos van (1464 – n.1540), ateljee, Pyhä perhe, IR-valokuva, yksityiskohta, jossa näkyy luonnospiirroksia.
Cleve, Joos van (1464 – n.1540), ateljee, Pyhä perhe, IR-valokuva, yksityiskohta, jossa näkyy luonnospiirroksia.
Polarisaatiomikroskooppikuva hajoamassa olevan suojalasin sisäpinnalle kosteuden haihduttua kiteytyneistä natriumformiaattikiteistä. Mittajana oikealla alhaalla 0,1 mm.
Polarisaatiomikroskooppikuva hajoamassa olevan suojalasin sisäpinnalle kosteuden haihduttua kiteytyneistä natriumformiaattikiteistä. Mittajana oikealla alhaalla 0,1 mm.
Pyyhkäisyelektronimikroskooppi ja röntgenmikroanalysaattori (SEM/EDS)-kuva poikkileikkausnäytteestä.
Pyyhkäisyelektronimikroskooppi ja röntgenmikroanalysaattori (SEM/EDS)-kuva poikkileikkausnäytteestä.
Poikkileikkausnäyte 1700-luvun maalauksesta
Poikkileikkausnäyte 1700-luvun maalauksesta
FTIR -spektri mehiläisvahasta
FTIR -spektri mehiläisvahasta

Konservointitutkimuksessa taideteosta ja sen osia voidaan tutkia hyvin erilaisilla menetelmillä. Teknisessä tutkimuksessa tarkastellaan taiteilijan käyttämää maalaustekniikkaa, teoksen valmistumisprosessia, sen myöhempää historiaa sekä nykyistä kuntoa. Tutkimuksissa käytetään sekä silmälle näkyviä valon aallonpituuksia että näkymättömiä lyhyitä ja pitkiä aallonpituuksia esim. ultravioletti-, infrapuna- ja röntgensäteilyä. Normaalivalossa tehtävät havainnot ovat vertailukohtana muulle tutkimukselle.

Materiaalitutkimuksessa tutkitaan paperia, kangasta, väri- ja sideaineita, lakkoja ja hartseja. Tarvittava mikroskooppisen pieni näyte otetaan ohuen erikoisneulan kärjellä käyttäen apuna stereomikroskooppia.

Sivuvalotarkastelu

Teosta valaistaan voimakkaalla rajatulla valolla lähes pinnan suuntaisesti sivulta. Näin voidaan tarkastella sekä teoksen maalaustekniikkaa että maalipinnan vaurioita.

Ultraviolettifluoresenssi ja -reflektio (UV)

Teosta valaistaan UV-valaisimilla, jotka lähettävät lyhytaaltoista sähkömagneettista ultraviolettisäteilyä. Säteily tuottaa silmillä havaittavan valoilmiön (fluoresenssi) tietyissä väri- ja sideaineissa sekä lakoissa.

UV-reflektio eli maalauksen pinnasta heijastuva, silmille näkymätön ultraviolettisäteily voidaan tallentaa filmille ja tarkastella tulosta valokuvasta. Näillä menetelmillä tutkitaan teoksen kerrosrakennetta, päällemaalauksia ja restaurointeja.

Infrapunasäteily (IR)

Teosta valaistaan hehkulampuilla tai muilla sopivaa pitkäaaltoista sähkömagneettista säteilyä lähettävillä valonlähteillä. Silmille näkymätön infrapunasäteily läpäisee osan maalikerroksista ja heijastuu takaisin. Ilmiö voidaan tallentaa joko filmille tai muuntaa IR-säteilylle herkällä kameralla kuvaksi kuvaruudulle. Menetelmän avulla voidaan tutkia luonnospiirroksia, päällemaalauksia ja taiteilijan tekemiä muutoksia.

Röntgenkuvaus

Röntgensäteilylähde lähettää hyvin lyhytaaltoista sähkömagneettista säteilyä, joka läpäisee maalauksen ja valottaa filmin maalauksen maalikerrosten läpäisykyvyn mukaisesti. Näin esim. lyijyvalkoisella maalatut alueet erottuvat filmillä vaaleina alueina.

Stereomikroskooppi

Menetelmällä tutkitaan maalauskerrostumia ja väriainejakaumaa sekä pinnan halkeamamuodostelmia.

Polarisaatiomikroskopia

Maalipinnasta otettuja materiaalinäytteitä voidaan tunnistaa niiden koon, muodon, värin ja optisten ominaisuuksien perusteella polarisaatiomikroskoopin avulla. Samoin voidaan maalikerroksista otettuja pieniä väriainenäytehiukkasia tunnistaa teoksen kerrosrakenteesta.

Pyyhkäisyelektronimikroskooppi ja röntgen-mikroanalysaattori (SEM/EDS)

Pyyhkäisyelektronimikroskoopin (SEM) avulla voidaan tarkastella erilaisista maalausmateriaaleista otettuja näytteitä hyvin suurilla suurennoksilla. Kuva on aina harmaasävyinen ja sen syvyysterävyys on suuri. Tarkastelun yhteydessä näytteissä syntyy röntgensäteilyä. Näytteen sisältämät alkuaineet ja niiden määrät voidaan saada selville analysoimalla tämä säteily röntgenmikroanalysaattorilla (EDS).

Infrapunaspektroskopia (FTIR)

Menetelmällä tutkitaan infrapunasäteilyn absorboitumista maalausmateriaalinäytteessä. Erilaiset maalausmateriaalit absorboivat infrapunasäteilyn eri aallonpituuksia.

IR-spektrometrin avulla saadaan tutkittavasta materiaalista IR-spektri, jonka perusteella voidaan tunnistaa mm. sideaineita, lakkoja ja pigmenttejä.

Seppo Hornytzkyj ja Maija Santala

EdellinenEdellinen   SeuraavaSeuraava