Suomeksi  På Svenska
EdellinenEdellinen Siirry: SeuraavaSeuraava
a3 Giovanni Boccatin paneelimaalauksen konservointi
Giovanni Boccati, Camerino n. 1420-1480/1488 Kuninkaitten kumarrus, öljy puulle, 80 x 53,2 cm, A III 1900

a3 Giovanni Boccatin paneelimaalauksen konservointi

Arkkitehtuurin peittäneen ruskehtavan päällemaalauksen alta tuli esiin vaaleanpunertava väripinta. Vasemmasta kuvasta nähdään, että päällemaalaus oli erityisesti vasemmassa yläkulmassa vääristänyt rakennuksen alkuperäistä muotoa ja lisäksi peittänyt alleen joitakin maalauksen yksityiskohtia, kuten muurissa olevan pienen halkeaman ja osia kasvillisuudesta (oikea kuva).
Arkkitehtuurin peittäneen ruskehtavan päällemaalauksen alta tuli esiin vaaleanpunertava väripinta. Vasemmasta kuvasta nähdään, että päällemaalaus oli erityisesti vasemmassa yläkulmassa vääristänyt rakennuksen alkuperäistä muotoa ja lisäksi peittänyt alleen joitakin maalauksen yksityiskohtia, kuten muurissa olevan pienen halkeaman ja osia kasvillisuudesta (oikea kuva).
Kahta teoksen figuureista on pidetty muotokuvina: oikeassa kuvassa esitetty sinipäähineinen hahmo on tulkittu Cosimo di Giovanni de’ Medicin muotokuvaksi. Vasemman puoleisessa kuvassa esitetty nuorukainen on puolestaan nähty taiteilijan omana kuvana.
Kahta teoksen figuureista on pidetty muotokuvina: oikeassa kuvassa esitetty sinipäähineinen hahmo on tulkittu Cosimo di Giovanni de’ Medicin muotokuvaksi. Vasemman puoleisessa kuvassa esitetty nuorukainen on puolestaan nähty taiteilijan omana kuvana.
Maalauspohjan rakenne oli voimakkaasti heikentynyt erityisesti paneelin lautojen liitosten kohdalta ja näin oli olemassa vaara uusien vaurioiden syntymisestä. Paneelin konservoinnissa yhdistettiin lautojen auenneet liitokset ja vahvistettiin maalauspohjan heikentyneitä kohtia.
Maalauspohjan rakenne oli voimakkaasti heikentynyt erityisesti paneelin lautojen liitosten kohdalta ja näin oli olemassa vaara uusien vaurioiden syntymisestä. Paneelin konservoinnissa yhdistettiin lautojen auenneet liitokset ja vahvistettiin maalauspohjan heikentyneitä kohtia.
Maalaus kuvattuna sivuvalossa ennen konservointia. Paneelin laudat olivat ennen konservoinnin aloittamista vääntyneet niin, että paneelin pinta oli paikoitellen kupertunut ja osittain myös painunut alaspäin.
Maalaus kuvattuna sivuvalossa ennen konservointia. Paneelin laudat olivat ennen konservoinnin aloittamista vääntyneet niin, että paneelin pinta oli paikoitellen kupertunut ja osittain myös painunut alaspäin.
Joustava tukirakennelma tukee paneelia.
Joustava tukirakennelma tukee paneelia.
Kun paneelin pinta oli saatu haluttuun, lievästi kaartuvaan muotoon, sen taustapuolelle lautojen liitoskohtaan valmistettuun uraan liimattiin kohtisuoraan maalipintaan nähden erikokoisia, ikääntyneestä poppelista valmistettuja kiilamaisia puunkappaleita.
Kun paneelin pinta oli saatu haluttuun, lievästi kaartuvaan muotoon, sen taustapuolelle lautojen liitoskohtaan valmistettuun uraan liimattiin kohtisuoraan maalipintaan nähden erikokoisia, ikääntyneestä poppelista valmistettuja kiilamaisia puunkappaleita.
Vasemmassa kuvassa näkyvien päällemaalausten alta paljastui hieno taustamaisema, jossa vihreät kukkulat ja linnoitukset rajaavat horisonttia kohden laajenevaa merenlahtea pienine poukamineen ja aluksineen (oikea kuva).
Vasemmassa kuvassa näkyvien päällemaalausten alta paljastui hieno taustamaisema, jossa vihreät kukkulat ja linnoitukset rajaavat horisonttia kohden laajenevaa merenlahtea pienine poukamineen ja aluksineen (oikea kuva).
Maalauksen puhdistamisen ansiosta teoksen alkuperäiset värisävyt tulivat esiin. Kauttaaltaan korjaillun taivaan laelta paljastui useita asumuksia ja linnoja (oikea kuva).
Maalauksen puhdistamisen ansiosta teoksen alkuperäiset värisävyt tulivat esiin. Kauttaaltaan korjaillun taivaan laelta paljastui useita asumuksia ja linnoja (oikea kuva).
Yksityiskohta Pyhän Perheen kohdalta ennen konservointia (vasen kuva) ja päällemaalausten poiston jälkeen (oikea kuva).
Yksityiskohta Pyhän Perheen kohdalta ennen konservointia (vasen kuva) ja päällemaalausten poiston jälkeen (oikea kuva).
Taivas maalattiin selezione cromatica-menetelmällä.
Taivas maalattiin selezione cromatica-menetelmällä.
Koko paneeli konservoinnin jälkeen
Koko paneeli konservoinnin jälkeen

Tämä pienikokoinen, vuosille 1440–1445 ajoitettu hartauskuva on Boccatin varhaisin tunnettu teos. Teoksessa kuvatun kulkueen figuurit ja oikean reunan lapsenpäästäjät voisivat olla suoraan ruhtinashovista. Hahmot ovat pukeutuneet ajanmukaisiin, kallisarvoisista kankaista valmistettuihin, kullalla ja jalokivillä koristeltuihin asuihin ja päähineisiin. Myös hevosten varustuksissa näkyy rikas koristelu. Teoksessa on käytetty runsaasti lehtimetalleja ja läpikuultavia maalikerroksia. Hevosten valjaissa, kuninkaiden käsissään pitelemissä säilytysastioissa ja ryhmän yläpuolella näkyvässä tähdessä on ns. pastiglia -tekniikalla toteutettua reliefiä. Vaatteita on myös koristeltu runsaasti pienenpienillä erimuotoisilla punsseleilla.

Boccati on käyttänyt maalauksessaan useita näköhavaintoon ja perspektiiviin perustuvia kekseliäitä yksityiskohtia. Esimerkiksi kulkue, joka kauempana ylittää siltaa, jää vuoren taakse, kunnes kuvan etuosassa tulee taas näkyviin. Myös kaksi kamelia, joiden kyttyrät on verhottu oranssilla ja ruskehtavalla kankaalla, peittävät vierellään kulkevat hahmot, joista näkyy ainoastaan kookkaat päähineet.

Maalaus oli vuonna 2002 esillä Italiassa taiteilijan syntymäkaupungissa Camerinossa pidetyssä, 1400-luvun taidetta esittelevässä näyttelyssä ja sen jälkeen vielä Milanossa. Näyttelyitä edelsi teoksen erittäin perusteellinen konservointi, jonka toteuttivat Italiassa Sara Scatragli ja Patrizia Fumagalli.

Paneelin rakennetta olivat heikentäneet voimakkaasti erilaisten puuntuholaisten aiheuttamat vauriot ja halkeamat. Teoksen maalipintaa oli kuitenkin vaurioittanut voimakkaimmin konservointikäsittely, jossa oli käytetty runsaasti vahvaa liimaa, lämpöä ja painoa. Käsittelyn vaikutuksesta joillakin teoksen alueilla pohjustus- ja maalikerrokset olivat siirtyneet pois alkuperäisiltä paikoiltaan.

Paneelin konservointi

Paneelin konservoinnissa oli pyrkimyksenä yhdistää lautojen auenneet liitokset, vahvistaa maalauspohjan heikentyneitä kohtia ja stabiloida paneelin deformaatiot. Ensimmäiseksi paneelista poistettiin sen reunoille myöhemmin lisätyt puulistat ja niiden kiinnityksessä käytetyt naulat.

Vääntynyttä paneelia suoristettiin ylä- ja alapuolelle asetettujen puunkappaleiden ja tukirautojen avulla. Kun paneelin pinta oli saatu haluttuun, lievästi kaartuvaan muotoon, niin paneelin taustaan, lautojen liitoskohdan uraan liimattiin PVAC-liimalla, kohtisuoraan maalipintaan nähden erikokoisia, ikääntyneestä poppelista valmistettuja 5 cm:n pituisia, kiilamaisia puunkappaleita. Paneelin taustapuolella olevat hyönteisvauriot täytettiin sahanjauhosta ja liimasta valmistetulla massalla. Jotta paneeliin voitiin lisätä sen rakennetta tukevia puuosia, haurastunutta paneelia oli vahvistettava sivelemällä siihen akryylihartsia. Lautojen saumakohdissa olevat puuntuholaisten tekemät onkalot kitattiin.

Lopuksi paneeli tuettiin ja suojattiin taustapuolelta kiinnittämällä siihen kastanjapuusta valmistettu, tarkalleen kehyksen muotoinen tukikehikko, jossa on erityinen jousirakenne. Tällainen joustava tukirakennelma tukee paneelia estämättä kuitenkaan kosteusvaihtelun aiheuttamaa liikettä. Paneelin konservointi viimeisteltiin valmistamalla teokselle poppelista uusi kehys, jonka muoto myötäilee paneelin pinnan kaarevuutta.

Maalipinnan konservointi

Maalipinnan voimakas puhdistaminen, ainakin kahteen otteeseen, oli vienyt mennessään lukuisia viimeisteleviä lasuurikerroksia ja tuhonnut maalauksen yksityiskohtia. Maalauksesta oli löydettävissä vain joitakin yksittäisiä figuureja, jotka olivat säästyneet edes osittain puhdistuksen aiheuttamilta tuhoilta. Punaiset lakkavärit olivat yleisesti ottaen hyvin säilyneitä, kun taas vihreällä maalatut pinnat olivat muuttuneet monin paikoin ruskeiksi.

Teokseen myöhemmin lisätyt maalikerrokset olivat erittäin vaikeasti liukenevia ja maalauksen pohjustus oli hauras. Maalausta puhdistettaessa kosteuden käyttö pyrittiin rajoittamaan mahdollisimman vähäiseksi. Liuottimiksi valittiin mahdollisimman nopeasti haihtuvia kemikaaleja, millä voitiin välttää liuottimien tarpeettoman pitkä vaikutusaika hauraaseen maalipintaan. Päällemaalausten poistossa pyrittiin käyttämään ensisijaisesti kirurginveistä ja mikroskooppia. Puhdistusmenetelmät valittiin kulloinkin poistettavien kerrosten ominaisuuksien mukaan.

Maalauksessa oli monin paikoin useita summittaisesti siveltyjä päällemaalauksia, joilla oli pyritty häivyttämään teoksen pahimpia vaurioita ja myöhempiä korjailuja. Erityisen selvästi erottui voimakkaasti vaurioitunut ja siksi laajasti päällemaalattu taivaan alue. Maalauksen joihinkin kohtiin oli ilman näkyvää syytä lisätty paksu, kova ja karkea, harmaanruskea maalikerros, joka peitti täysin joitakin teoksen alkuperäisistä yksityiskohdista.

Restaurointimaalaus

Teoksen vauriokohdat kitattiin liidusta ja jänisliimasta tehdyllä sekoituksella. Restaurointimaalaus aloitettiin akvarellivärein käyttämällä italialaista selezione cromatica -menetelmää, jossa värinpuutoskohdasta puuttuva alkuperäinen värisävy pyritään täydentämään ohuilla, osittain päällekkäisillä viivoilla käyttäen puhtaita värejä. Viivoitus yhdistyy kauempaa tarkasteltuna yhtenäiseksi, värilliseksi pinnaksi. Tämän jälkeen restaurointimaalaus viimeisteltiin hartsisideaineisin värein. Lopuksi maalaukseen levitettiin ruiskulla puolihimmeä lakka.

- Sara Scatragli

EdellinenEdellinen   SeuraavaSeuraava