Suomeksi  På Svenska
EdellinenEdellinen Siirry: SeuraavaSeuraava
a4 Maalauksen siirto uudelle alustalle
Yksinkertaistettu kaavakuva siirtotoimenpiteen aikaisista kerroksista maalauksen ympärillä

a4 Maalauksen siirto uudelle alustalle

Giovanni Cariani, koulukunta (Fulpiano, n.1480–1548] Neitsyt Maria, Jeesus-lapsi, Joosef ja Johannes Kastaja Öljy puulle, 63,5 x 64 cm, A III 1898. Valokuva maalauksesta ennen toimenpidettä vuonna 1949.
Giovanni Cariani, koulukunta (Fulpiano, n.1480–1548] Neitsyt Maria, Jeesus-lapsi, Joosef ja Johannes Kastaja Öljy puulle, 63,5 x 64 cm, A III 1898. Valokuva maalauksesta ennen toimenpidettä vuonna 1949.
Maalauksen taustapuoli nykyisessä tilassa. Paneeli on poistettu lähes kokonaan ja näkyviin on tullut maalauksen valkea pohjustus.
Maalauksen taustapuoli nykyisessä tilassa. Paneeli on poistettu lähes kokonaan ja näkyviin on tullut maalauksen valkea pohjustus.
Mikroskooppikuva pohjustuksesta. Oikealla pieni pala pohjustuksesta on irronnut, jolloin Neitsyt Marian viitan sininen maalipinta on paljastunut.
Mikroskooppikuva pohjustuksesta. Oikealla pieni pala pohjustuksesta on irronnut, jolloin Neitsyt Marian viitan sininen maalipinta on paljastunut.
Poikkileikkaus maalauksesta. Alin kermanvärinen kerros vaikuttaa siirrossa lisätyltä kiinnityskerrokselta, kerrokset sisältävät lyijyvalkoista.
Poikkileikkaus maalauksesta. Alin kermanvärinen kerros vaikuttaa siirrossa lisätyltä kiinnityskerrokselta, kerrokset sisältävät lyijyvalkoista.
Maalaus kuvattuna sivuvalossa. Taustakankaan kutistuttua maalipinta on noussut voimakkaille harjanteille.
Maalaus kuvattuna sivuvalossa. Taustakankaan kutistuttua maalipinta on noussut voimakkaille harjanteille.
Viisaat ja tyhmät neitsyet, öljy puulle, siirretty myöhemmin kankaalle, 85 x 125 cm, A I 552.
Viisaat ja tyhmät neitsyet, öljy puulle, siirretty myöhemmin kankaalle, 85 x 125 cm, A I 552.
Yksityiskohta, alkuperäisen puupaneelin lautojen liitoskohta erottuu selvästi kasvojen keskellä.
Yksityiskohta, alkuperäisen puupaneelin lautojen liitoskohta erottuu selvästi kasvojen keskellä.
Yksityiskohta maalauksesta, neitsyen kirjassa olevasta signeerauksesta.
Yksityiskohta maalauksesta, neitsyen kirjassa olevasta signeerauksesta.

“Restaurointivirtuoosi Robert Picault yleisösuosikkina 1746 Pariisissa.”

Maalauksen alkuperäinen pohjamateriaali voi olla niin vaurioitunut, ettei se enää tarjoa riittävää tukea maalipinnalle. Tällaisessa tapauksessa tuhoutunut maalauspohja on saatettu poistaa. Paneeli on höylätty tai hiottu kokonaan pois, minkä jälkeen jäljelle jäänyt ohut maalipinta kiinnitetty pohjustuksineen uudelle pohjamateriaalille.

Tällainen äärimmäinen restaurointimenetelmä keksittiin Italiassa tai Ranskassa 1700-luvun alussa.

Aikakauslehti Mercure de France esitteli heinäkuussa 1746 maalausten siirtämistekniikkaa Robert Picault´n (1705–1781) sensaatiomaisena keksintönä. Monet Picault´n kollegat Ranskassa ja myöhemmin Venäjällä tekivät sittemmin tällaisia uhkarohkeita toimenpiteitä lukuisille teoksille.

Venäjällä vanhojen, paneelipohjaisten maalausten ei katsottu kestävän talvisin rakennusten lämmittämisestä aiheutuvaa kuivaa sisäilmaa. Tämän vuoksi Pietarin Eremitaasissa 1800-luvulla työskennelleet Nikolai ja Aleksander Sidorov siirsivät yli 400 maalausta paneelilta kangaspohjalle.

Nykyisen konservointietiikan mukaisesti maalauksen alkuperäisen pohjamateriaalin poistamista ei hyväksytä. Menetelmästä luovuttiin yleisesti 1950-luvulla. Toimenpiteellä saatettiin aiheuttaa peruuttamattomia vaurioita maalauspinnalle ja pohjamateriaalin poistolla kadotettiin tieto teoksen alkuperäisestä rakenteesta.

Menetelmän käyttö Suomessa

Ateneumissa 1960-luvulla toimineen konservaattori Niilo Suihkon aikana ei enää siirretty puupohjaisia maalauksia uudelle maalauspohjalle. Suihko sovelsi kuitenkin menetelmää erittäin huonokuntoiselle Giovanni Carianin koulukunnan maalaukselle. Jo vuonna 1921 taidehistorioitsija Osvald Sirén kiinnitti huomiota tämän teoksen huonoon kuntoon. Maalaus oli hänen mukaansa kehnosti restauroitu ja niin raunioituneessa tilassa, ettei maalauksen tekijää voinut saada selville.

Alkuperäinen paneelipohja on poistettu, mutta jostain syystä itse siirtotoimenpide jäi kesken. Puupohjasta, todennäköisesti poppelista, on jäänyt jäljelle vain vähäisiä jäänteitä valkeaan pohjustukseen. Kuvapuoli on edelleen maalipintaa suojaavaan paksun pintasuojauksen peitossa.

Teoksen erittäin haasteellista konservointia on jatkettava tulevaisuudessa.

Viisaat ja tyhmät neitsyet

Teoksen pinnassa näkyvät vauriot, joita maalauksen siirto toiselle pohjamateriaalille voi aiheuttaa.

Maalausta pidettiin vuosia Frans (II) Franckenin (Antwerpen 1581–1642) alkuperäisteoksen mukaan tehtynä kopiona tai toisintona. Se on alkuaan maalattu puupaneelille, joka on myöhemmin poistettu. Tämän jälkeen maalipinta on liimattu pohjustuksineen uudelle kangaspohjalle. Kangas on pingotettu liian kireäksi kiilakehykseen, jolloin maalipinta on halkeillut kankaan venymisen seurauksena. Paneelille ominaisen halkeamaverkoston lisäksi pintaan on muodostunut uusia halkeamia. Kova ja joustamaton maalikerros, joka ei ole kyennyt seuraamaan kankaan liikkeitä, on noussut voimakkaille harjanteille. Vauriot erottuvat korostetusti sivuvalossa. Tämä epäonnistunut toimenpide tehtiin todennäköisesti 1800-luvulla, ennen kuin maalaus tuli museon kokoelmiin.

Äskettäin maalausta tutkittaessa tehtiin uusi löytö: viisaan, kehräävän neitsyen sylissään pitelemän kirjan lehdelle on kirjoitettu punaisella maalilla ylösalaisin oleva signeeraus: PHILIPS LISAERT. Tämänniminen taiteilija toimi Frans Francken nuoremman tavoin Antwerpenissa 1600-luvulla.

EdellinenEdellinen   SeuraavaSeuraava