Suomeksi  På Svenska
EdellinenEdellinen Siirry: SeuraavaSeuraava
a5 Taideteoksen alkuperisyydest
UV-fluoresenssikuva, Niccolò di Segna, Madonna valtaistuimella, osa, n. 1348. Maalaus puulle, 57x55,5 cm, A III 1741.

a5 Taideteoksen alkuperäisyydestä

Paneelin taustapuoli, joka koostuu kahdesta pystysuorasta laudasta.
Paneelin taustapuoli, joka koostuu kahdesta pystysuorasta laudasta.
Paneelin kuvapuoli normaalivalossa
Paneelin kuvapuoli normaalivalossa
Yksityiskohta maalauksen punsselikoristelusta. Punainen bolussavi näkyy kultauksen kulumista. Kullakin taiteilijalla tai työhuoneella oli omat tyypilliset punsselikoristelutyövälineet. Näiden perusteella voidaan tunnistaa taiteilija, jos sopiva vertailuaineisto löytyy.
Yksityiskohta maalauksen punsselikoristelusta. Punainen bolussavi näkyy kultauksen kulumista. Kullakin taiteilijalla tai työhuoneella oli omat tyypilliset punsselikoristelutyövälineet. Näiden perusteella voidaan tunnistaa taiteilija, jos sopiva vertailuaineisto löytyy.
Röntgenkuva maalauksen yksityiskohdasta. Vaaleina erottuvat naulat liittyvät taustatukien kiinnitykseen. Tarkemmin katsottaessa voidaan erottaa tukikangas, joka liittyy pohjustuksen rakenteeseen sekä hyönteisten aiheuttamat onkalomuodostelmat, mikä voi selittää osaltaan teoksen huonoa kuntoa ja syytä sen pilkkomiseen osiin.
Röntgenkuva maalauksen yksityiskohdasta. Vaaleina erottuvat naulat liittyvät taustatukien kiinnitykseen. Tarkemmin katsottaessa voidaan erottaa tukikangas, joka liittyy pohjustuksen rakenteeseen sekä hyönteisten aiheuttamat onkalomuodostelmat, mikä voi selittää osaltaan teoksen huonoa kuntoa ja syytä sen pilkkomiseen osiin.
Umbrialainen mestari, Pyhän Katariinan kihlaus, fresko, siirretty kankaalle, 83 x 95,5 cm, A III 1742.
Umbrialainen mestari, Pyhän Katariinan kihlaus, fresko, siirretty kankaalle, 83 x 95,5 cm, A III 1742.
Teos kuvattuna sivuvalossa, vaurioitunut pintarakenne tulee korostuneesti esiin.
Teos kuvattuna sivuvalossa, vaurioitunut pintarakenne tulee korostuneesti esiin.
Zannino di Pietro da Venezia, 1300-luvun loppu,  tempera puulle, 29,5 x 25 cm, A III 1897.
Zannino di Pietro da Venezia, 1300-luvun loppu, tempera puulle, 29,5 x 25 cm, A III 1897.
Zannino di Pietro da Venezia, 1300-luvun loppu,  tempera puulle, 29,5 x 25 cm, A III 1897, takaa.
Zannino di Pietro da Venezia, 1300-luvun loppu, tempera puulle, 29,5 x 25 cm, A III 1897, takaa.
Shermannin predellan mestari, Paimenten kumarrus, tempera puulle, 23,5 x 67 cm, A III 1901.
Shermannin predellan mestari, Paimenten kumarrus, tempera puulle, 23,5 x 67 cm, A III 1901.
Predellan paneelin taustapuoli. Predellat maalattiin yleisimmin yhdestä, vaakasuuntaisesta poppelilaudasta koostuvalle paneelille. Tämä paneeli koostuu kuitenkin kolmesta karkeasta laudankappaleesta, jotka on tuettu pystysuorin tukipuin.
Predellan paneelin taustapuoli. Predellat maalattiin yleisimmin yhdestä, vaakasuuntaisesta poppelilaudasta koostuvalle paneelille. Tämä paneeli koostuu kuitenkin kolmesta karkeasta laudankappaleesta, jotka on tuettu pystysuorin tukipuin.
Piemontelainen mestari, Neitsyt Maria, Jeesus-lapsi ja lahjoittaja, tempera puulle, 50 x 38,5 cm,  A III 1899.
Piemontelainen mestari, Neitsyt Maria, Jeesus-lapsi ja lahjoittaja, tempera puulle, 50 x 38,5 cm, A III 1899.
Piemontelainen mestari, Neitsyt Maria, Jeesus-lapsi ja lahjoittaja, tempera puulle, 50 x 38,5 cm, lunetti 26 x 47 cm, A III 1899.
Piemontelainen mestari, Neitsyt Maria, Jeesus-lapsi ja lahjoittaja, tempera puulle, 50 x 38,5 cm, lunetti 26 x 47 cm, A III 1899.
Piemontelainen mestari, Neitsyt Maria, Jeesus-lapsi ja lahjoittaja, tempera puulle, 50 x 38,5 cm ja lunetti 26 x 47 cm, A III 1899.
Piemontelainen mestari, Neitsyt Maria, Jeesus-lapsi ja lahjoittaja, tempera puulle, 50 x 38,5 cm ja lunetti 26 x 47 cm, A III 1899.

Taideteoksia konservoitaessa pyritään usein tavoittamaan niiden alkuperäinen ilmiasu likakerrosten ja myöhemmin lisättyjen lakkojen, restaurointien ja päällemaalausten poistamisella. Monien teosten kohdalla alkuperäisyys on kuitenkin hyvin tulkinnanvarainen käsite.

Eliel Aspelin-Haapkylä ja Italian ”kauniit rauniot”

”On jotakin vielä kauniimpaa kuin kaunis esine: kaunis raunio”
(Pierre Puvis de Chavannes, 1824–1898)

Eliel Aspelin-Haapkylä (1847–1917) kirjoitti ensimmäisen suomenkielisen taidehistorian väitöskirjan ja useita taiteilijamonografioita. Aspelin-Haapkylän vanhasta italialaisesta taiteesta koostuva kokoelma on koottu pääasiassa vuosina 1870–1890, jolloin hän matkaili Italiassa keräten materiaalia väitöskirjaansa varten. Taidehistorioitsija Osvald Sirén kutsui Aspelin-Haapkylän kokoelmaan kuuluvaa Giovanni Boccatin Kuninkaitten kumarrus -maalausta ”kauniiksi raunioiksi”.

Kokoelmassa on Boccatin teoksen lisäksi useita muitakin samankaltaisia ”kauniita raunioita”, pieniä fragmentteja alkuaan suuremmista kokonaisuuksista. Maalaukset on irrotettu syntyajankohtansa viitekehyksestä, usein kolmiulotteisista kehysrakenteistaan, mahdollisesti suuremmasta kuvaohjelmasta ja alkuperäisestä sijoituspaikastaan. Tämä vaikeuttaa suuresti teosten tulkintaa.

Niccolò di Segna

1300-luvulla Sienassa toimineen Niccolò di Segnan maalaamaksi merkitty Madonna valtaistuimella -maalaus on vain pieni osa suuremmasta kokonaisuudesta. Maalaus on ollut alkuaan huomattavasti nykyistä kookkaampi. Jossain vaiheessa teoksen paneelia on pienennetty niin, että madonnan sylissä olevasta Jeesus-lapsesta näkyy nyt vain pieni osa kullatusta sädekehästä. Todennäköisesti madonnan sivuilla on alkuaan kuvattu pyhimyksiä. Suurten puupaneelien tukemiseksi ja erillisten paneelien liittämiseksi yhteen niiden taustapuolelle naulattiin tukipuita.

Maalauksesta otetusta röntgenkuvasta voidaan havaita tuhohyönteisten puuhun tekemät onkalomuodostelmat, jotka ovat heikentäneet paneelin rakennetta. Kuvassa näkyvät paneelin rakenteeseen liittyvät naulat ja pohjustuksen tukikangas. Paneelia pohjustettaessa siihen levitettiin ensin useita kerroksia eläinliimaa, minkä jälkeen niihin kohtiin, joita ei ollut tarkoitus kullata, levitettiin ohut pellavakangas. Tämän jälkeen paneelille levitettiin veitsellä kipsipohjustus, ensimmäiseksi karkeajakoinen kerros (gesso grosso), minkä jälkeen pohjustus hiottiin. Sitten siveltiin pohjustuksen päällimmäinen, hienojakoinen kerros (gesso sottile) minkä jälkeen pinta hiottiin mahdollisimman sileäksi. On mahdollista, että maalaus on sen vaurioitumisen vuoksi sahattu osiin.

Umbrialainen mestari

Umbrialaisen, 1400-luvun puolivälissä toimineen mestarin Pyhän Katariinan kihlaus -fresko on irrotettu jonkin kirkon tai muun uskonnollisen rakennuksen seinästä ns. strappo -tekniikalla ja liimattu kangaspohjalle. Näin teos on myös irrotettu väkivaltaisesti alkuperäisestä viitekehyksestään ja laajemmasta kuvaohjelmasta. Tällainen toimenpide on hyvin vaarallinen teoksen säilymisen kannalta.

Kun näin kovia kokeneen teoksen konservointisuunnitelmaa laaditaan, on otettava huomioon sen koko käsittelyhistoria. Vain siten voidaan ymmärtää teokseen syntyneet vauriot. Teoksen käsittelyhistoriaan liittyvien tietojen olisikin aina pysyttävä teoksen yhteydessä.

Vain muutaman millimetrin paksuinen freskopinta, joka on liimattu kankaalle ja pingotettu kiilakehykseen on hauras ja altis vaurioille. Pinta on himmeä ja huokoinen ja se hilseilee helposti. Tämä on otettava huomioon teoksen konservointisuunnitelmaa laadittaessa. Ennen kuin tällaista maalausta voidaan lähteä konservoimaan, on selvitettävä sekä teoksessa käytetyt maalausmateriaalit että siihen myöhemmin lisätyt liima-aineet.

Zannino di Pietro da Venezia

Mahdollisesti samaan aikaan toimineen Zannino di Pietro da Venezian pienikokoinen Maria Magdalena -maalaus on myös vain pieni fragmentti. Aspelin-Haapkylä osti teoksen Venetsiasta 1898. Pienen paneelin yläkulmat ovat olleet veistoskoristelun peitossa, teoksen maalipinta on voimakkaasti halkeillut ja hilseillyt paikoin kokonaan pois. Paneeli on noin kahden senttimetrin paksuinen, laudan syyt kulkevat pystysuuntaan ja paneelin tausta on täynnä madonsyömiä, pitkittäisiä tunneleita.

Shermannin predella

Vaakasuuntaiset, kapeat predellat ovat alkuaan kuuluneet suureen alttarilaitteeseen. Alttarilaitteita tilattaessa predelloja varten tehtiin erilliset tilaukset. Aspelin-Haapkylän vuonna 1898 Venetsiasta hankkimasta Shermanin predellan mestarin 1400-luvun puolivälissä valmistamasta Paimenten kumarrus -teoksesta ei ole pystytty päättelemään, mihin alttarilaitteeseen se on alkuaan kuulunut.

Piemontelainen mestari

Sen lisäksi, että useita maalausten paneeleja on pienennetty ja teoksia on irrotettu alkuperäisestä sisällöllisestä kontekstistaan, monet vanhoista italialaisista maalauksista on myös poistettu alkuperäisistä kehyksistään. Näin on käynyt myös 1500-luvulla toimineelle Piemontelaiselle mestarille attribuoidussa Neitsyt Maria, Jeesus-lapsi ja lahjoittaja -teoksessa. Maalaus on irrotettu alkuperäisestä viitekehyksestään ja liitetty uuteen. Kun maalaus on kiinnitetty nykyiseen tabernaakkelikehykseen, kokonaisuudesta on tullut keinotekoinen.

On huomattava, että 1500-luvulla taideteosten kehyksillä oli täysin eri funktio kuin nykypäivänä. Usein monimutkaiset kehysrakennelmat ja niihin liitetyt kolmiulotteiset koristelut veistoksineen kuuluivat olennaisesti itse maalaukseen. Tätä ei esimerkiksi 1800-luvulla otettu huomioon. Lukemattomia maalauksia irrotettiin kehyksistään, jolloin merkittävä osa itse taideteosta tuhottiin. Madonna-aiheinen maalaus ja yläosan lynetti eivät ehkä ole alkuaan kuuluneet samaan kokonaisuuteen.

EdellinenEdellinen   SeuraavaSeuraava