Suomeksi  På Svenska
EdellinenEdellinen Siirry: SeuraavaSeuraava
a6 Suurikokoisen paneelimaalauksen konservointi
Marten de Vos, ateljee, Ristiinnaulitseminen, öljy puulle, 159 x 123 cm, A II 1261, yksityiskohta kesken konservoinnin, oikealla näkyy kellastunutta lakkaa.

a6 Suurikokoisen paneelimaalauksen konservointi

Helsingissa oleva alttaritaulu ennen konservointia ja sen jälkeen.
Helsingissa oleva alttaritaulu ennen konservointia ja sen jälkeen.
Maalauksen tausta ennen konservointia.
Maalauksen tausta ennen konservointia.
Yksityiskohta ennen konservointia sivuvalossa kuvattuna.
Yksityiskohta ennen konservointia sivuvalossa kuvattuna.
Yksityiskohta röntgenkuvasta maalauksen keskeltä, oikealla havaittavissa luonnospiirroksia, keskellä vaaleana näkyy kitin täyttämä liitoskohta.
Yksityiskohta röntgenkuvasta maalauksen keskeltä, oikealla havaittavissa luonnospiirroksia, keskellä vaaleana näkyy kitin täyttämä liitoskohta.
Poikkileikkaus Neitsyt Marian sinisestä puvusta, jonka väri koostuu smalttipigmentistä, ylempi kerros on menettänyt värinsä.
Poikkileikkaus Neitsyt Marian sinisestä puvusta, jonka väri koostuu smalttipigmentistä, ylempi kerros on menettänyt värinsä.
Poikkileikkausnäyte oranssista helmasta maalauksen keskeltä, ylin kerros on orpimenttiä jonka alla on useita pohjustuskerroksia.
Poikkileikkausnäyte oranssista helmasta maalauksen keskeltä, ylin kerros on orpimenttiä jonka alla on useita pohjustuskerroksia.
Mikrofossiili pohjustuksen sisältämästä liidusta.
Mikrofossiili pohjustuksen sisältämästä liidusta.
Harmaata kittiä liitoskohdassa.
Harmaata kittiä liitoskohdassa.
Yksityiskohta ennen konservointia.
Yksityiskohta ennen konservointia.
Paneeli on laatikossa kuvapuoli alaspäin ja taustalevy, jossa pehmustepalat asennetaan paikoilleen.
Paneeli on laatikossa kuvapuoli alaspäin ja taustalevy, jossa pehmustepalat asennetaan paikoilleen.
Paneeli tuettiin joustavasti taustalevyyn kiinnitettyjen pehmustepalojen avulla.
Paneeli tuettiin joustavasti taustalevyyn kiinnitettyjen pehmustepalojen avulla.
Paneeli koottuna.    kuva Janet Brough
Paneeli koottuna. kuva Janet Brough
Helsingissa oleva alttaritaulu konservoinnin jälkeen.
Helsingissa oleva alttaritaulu konservoinnin jälkeen.

Marten de Vos oli tuottelias taiteilija, jonka työhuoneessa työskenteli hänen omien poikiensa Daniel de Vosin (1568–1605) ja Marten de Vos nuoremman (1576–1613) lisäksi joukko apulaisia ja oppilaita. Pelkästään vuosina 1564–1599 hänellä oli 11 kiltaan rekisteröityä oppilasta. De Vos oli omana aikanaan arvostettu taiteilija ja vuoden 1570 jälkeen merkittävin figuurimaalari Antwerpenissa.

De Vosin elämä ja taiteellinen toiminta ajoittuvat uskonkysymysten ja valtapolitiikan myrskyisiin vuosiin, mikä heijastuu hänen tuotannossaan. 1590-luvulla Marten de Vos kuului Antwerpenin johtaviin alttarimaalareihin.

Antellin valtuuskunta hankki teoksen vuonna 1918. Se oli aiemmin kuulunut venäläiselle paroni N. E. von Wrangelille.

Teos on maalattu öljyvärein suurelle, neljästä pystysuuntaisesta tammilaudasta kootulle paneelille. Teokseen on todennäköisesti alkuaan kuulunut myös maalatut sivupaneelit. Saksalaisen Cellen linnan kappelissa olevan Marten de Vosin vuonna 1569 maalaaman samanaiheisen maalauksen oletetaan olleen lähtökohtana Helsingissä olevalle teokselle. Cellen maalauksen keskipaneelin koko on 190 x 153 cm. Helsingissä oleva teos on huomattavasti pienempi: 159 x 123 cm. Maalauksen alaosan aiheesta puuttuu osia, esim. hautakivi, jossa on signeeraus. Verrattuna Cellen maalaukseen, vaikuttaa siltä, että teoksen alareunasta puuttuisi noin 30 cm.

Teos oli ennen konservointia erittäin huonokuntoinen. Paneelin lautojen liitokset olivat auenneet ja laudat haljenneet. Maalipinta hilseili pahoin ja lähes koko pintaa peitti paksu kellastunut lakka, jonka alla oli laajoja päällemaalausalueita.

Teoksessa on useaan kertaan sivelty liitupohjustus, jonka päälle on levitetty eristävä liimakerros. Tämän päällä on koko kuva-alan peittävä kerros lyijyvalkoista, satunnaisia luonnosviivoja, kaksi tai kolme ohutta peittävää maalikerrosta ja joitakin värillisiä lasuureja. Maalin sideaineena on käytetty pääasiassa öljyä.

Neitsyt Marian puvun alkuperäinen sininen väri sisältää smalttipigmenttiä. Lähes koko puvun alue oli ennen konservointia preussinsinisestä ja synteettisestä ultramariinista koostuvan päällemaalauksen peitossa. Myös taivas oli peitetty lähes mustalla öljyvärillä ja alkuperäinen vaaleahko pilvimaisema oli muunnettu kuutamon valaisemaksi yötaivaaksi.

Konservointi

Hilseilevä maalipinta kiinnitettiin ennen muita toimenpiteitä.

Lautojen liitoskohtiin lisätyn erittäin kovan kitin poisto oli ongelmallista kohdissa, joissa se peitti laajalti ohutta ja haurasta alkuperäistä maalikerrosta. Harmaa kitti, joka sisälsi lyijykarbonaattia, bariumsulfaattia, sinkkisulfidia ja öljyä (litoponia), poistettiin kirurginveitsellä ja hammaslääkärin poralla käyttäen hyväksi mikroskooppia.

Puupaneelin vaativa konservointi tehtiin Lontoon National Galleryn konservointilaitoksella konservaattori Anthony Reeven johdolla. Ensimmäisessä vaiheessa paneelista poistettiin taustaan myöhemmin puusepänliimalla liimatut tukirakenteet, jotka sahattiin varovasti n. 5 cm:n kappaleiksi. Puukappaleet irrotettiin taltalla ja vasaralla pieninä pilkkeinä ja lopuksi liima kaavittiin laudasta.

Seuraavassa vaiheessa lautojen liitokset puhdistettiin ja paneeli koottiin uudelleen.

Paneelilautojen liimauksessa käytettiin Anthony Reeven tähän tarkoitukseen suunnittelemaa ruuvipenkkipöytää, jossa eri tasoille vääntyneet laudat saatiin kohdistettua oikeille paikoilleen. Sormin tunnustelemalla voitiin varmistaa lautojen täsmällinen kohdistaminen.

Ohut paneeli tarvitsi lisätuen, minkä vuoksi sille valmistettiin mittojen mukaan tukilaatikko.

Maalipinnasta poistettiin päällemaalaukset ja kellastunut lakka, jonka jälkeen se suojattiin lakkakerroksella. Vaurioalueet, joista puuttui maalia tai pohjustusta, täytettiin liitu + sampiliima-kitillä, niin että ne saatiin samaan tasoon kuin muu pinta. Maalipinnan vauriokohdat restauroitiin vesivärein.

Konservoinnissa oli periaatteena, että kaikkien lisättyjen materiaalien oli oltava tarvittaessa helposti poistettavissa, ja ettei täydentävä restaurointi peitä alkuperäistä maalausta vaan rajoittuu tarkasti vaurioalueisiin.

Lopuksi maalauksen pintaan siveltiin suojaava dammarlakka.

Maija Santala

EdellinenEdellinen   SeuraavaSeuraava