Suomeksi  På Svenska
EdellinenEdellinen Siirry: SeuraavaSeuraava
b3 Lakka ja lakanpoisto
Yksityiskohta naisen kasvoista

b3 Lakka ja lakanpoisto

Gerard Ter Borch (1617–1681), A II 1531,Viiniä juova nainen kirje kädessään, 1665. Maalaus ennen kellastuneen lakan poistoa.
Gerard Ter Borch (1617–1681), A II 1531,Viiniä juova nainen kirje kädessään, 1665. Maalaus ennen kellastuneen lakan poistoa.
Kurkistus menneisyyteen. Yksityiskohta Ter Borchin maalauksesta 1700-luvulla eläneen Juste Chevillet´n silmin nähtynä. Gravyyrin yksityiskohta on käännetty peilikuvaksi vertailun helpottamiseksi.
Kurkistus menneisyyteen. Yksityiskohta Ter Borchin maalauksesta 1700-luvulla eläneen Juste Chevillet´n silmin nähtynä. Gravyyrin yksityiskohta on käännetty peilikuvaksi vertailun helpottamiseksi.
Yksityiskohta satiinista ennen lakan poistoa.
Yksityiskohta satiinista ennen lakan poistoa.
Juste Chevillet (1729–1802), La Santée Portée
Juste Chevillet (1729–1802), La Santée Portée
Yksityiskohta kirjepaperin reunasta Ter Borchin maalauksessa.
Yksityiskohta kirjepaperin reunasta Ter Borchin maalauksessa.
Ter Borchin maalauksessa valo heijastuu useista esineistä, sinivalkoisesta fajanssikannusta ja sen tinakannesta sekä kynttilänjalasta, viinipikarin kristallista ja naisen silmänvalkuaisista – jopa hänen pikkusormensa kynnestä. Kaikkein voimakkaimmin hohtaa kuitenkin kultakirjailtu silkkisatiini.
Ter Borchin maalauksessa valo heijastuu useista esineistä, sinivalkoisesta fajanssikannusta ja sen tinakannesta sekä kynttilänjalasta, viinipikarin kristallista ja naisen silmänvalkuaisista – jopa hänen pikkusormensa kynnestä. Kaikkein voimakkaimmin hohtaa kuitenkin kultakirjailtu silkkisatiini.
Yksityiskohta samasta kohdasta Chevillet´n gravyyristä, joka on käännetty peilikuvaksi.
Yksityiskohta samasta kohdasta Chevillet´n gravyyristä, joka on käännetty peilikuvaksi.
Kellastunut lakka on poistettu pieneltä alueelta veitsellä mikroskoopin alla.
Kellastunut lakka on poistettu pieneltä alueelta veitsellä mikroskoopin alla.

”Maalauksen tulee olla ruskea kuin viulunkansi”
Sir George Beaumont (1753–1827)

Yksi öljymaalauksen luonteenomaisimmista piirteistä on kiilto, joka erottaa sen himmeäpintaisista akvarelleista ja pastelleista. Osaltaan kiillon aiheuttaa maalin sideaine, mutta pääosaltaan maalaukseen levitetty lakkakerros. Lakka suojaa maalipintaa kosteudelta, lialta ja ilmansaasteilta, sillä on lisäksi tärkeä optinen tehtävä: se syventää maalauksen värisävyjä ja yhtenäistää maalauksen väri-ilmettä. Perinteisesti taululakat on valmistettu luonnonhartseista, pääasiassa dammar- ja mastiksihartsista, jotka kellastuvat ikääntyessään hapen ja ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta. Kellastunut lakkapinta muuttaa voimakkaasti maalauksen alkuperäisiä värisävyjä: kylmien ja lämpimien värien kontrasti vähenee. Tästä huolimatta joinakin aikoina maalausten kellastunutta lakkapintaa on pidetty suuressa arvossa, erityisesti romantiikan kaudella 1700–1800-luvuilla, mikä käy ilmi Sir George Beaumontin yllä siteeratusta lausunnosta.

Kellastuneen lakan vaikutus maalauksen yleisilmeeseen käy hyvin ilmi Gerard Ter Borchin maalauksesta. Viiniä nauttiva nainen on kuvattu alkuaan hohtavan valkeassa silkkisatiinileningissä. Satiinin merkitystä Ter Borchin maalauksissa on tulkittu eri tavoin, kankaan on nähty symboloivan käyttäjänsä siveyttä, puhtautta ja viattomuutta. Jotkin tutkijat ovat sen sijaan nähneet taiteilijan korostavan ammattitaitoaan satiinin taidokkaalla kuvaustavalla. Satiinin on jopa nähty muodostavan koko maalauksen tosiasiallisen aiheen.

Kellastunut lakka peittää maalauksesta joitakin niistä ominaisuuksista, joita arvostettiin maalauksen valmistumisajankohtana. Hollannissa arvostettiin erityisesti taiteilijoiden taitoa kuvata eri materiaaleja kuten turkiksia, hopeaa, posliinia ja eri kangaslaatuja.

Karel van Mander julkaisi vuonna 1604 kirjansa Het Schilder-Boeck, jossa hän käsitteli myös erilaisia valonheijastuksia. Hollannissa ymmärrettiin, että valo heijastuu eri pintamateriaaleista omalla luonteenomaisella tavallaan. Valon kohdistuessa satiinin sileään ja kiiltävään pintaan, se käyttäytyy toisin kuin kohdistuessaan esimerkiksi pöydälle levitettyyn pehmeään itämaiseen mattoon.

Ter Borchin aikalainen Willem Beurs, joka asui taiteilijan tavoin Haarlemissa, neuvoo maalausoppaassaan, että satiinia maalattaessa on käytettävä lähes samanlaisia maalisekoituksia kuin lunta kuvattaessa. Beurs lisää kuitenkin, että satiini on hieman kiiltävämpää, simpukan kuoressa esiintyvän valkoisen kaltaista.

Ter Borchin maalauksen erittäin kellastunut lakka ei ole todennäköisesti alkuperäinen. Maalauksen on täytynyt näyttää hyvin erilaiselta valmistuessaan. Katsoja pääsee kurkistamaan siihen, miltä Ter Borchin maalaus näytti noin sata vuotta valmistumisensa jälkeen Juste Chevillet´n 1760-luvulla kaivertamasta, erittäin yksityiskohtaisesta gravyyristä. Maalaus kuului tuolloin tunnetun pariisilaisen taiteenkeräilijän, ritari de Dameryn kokoelmaan. Kuten useimmissa maalausten mukaan tehdyissä kaiverruksissa, Chevillet´nkin grafiikanlehdessä kuva-aihe on kääntynyt peilikuvakseen. Kenties maalauksessa oli vielä tuolloin jäljellä sen alkuperäinen lakka, siinä tapauksessa sen on täytynyt olla jo melkoisen kellastunut.

Lakanpoisto

Maalauksen kellastunut lakka on todennäköisesti dammarlakkaa, jota on käytetty taululakkana 1830-luvulta lähtien. Sitä aikaisemmin maalauksissa käytettiin suojalakkana pääasiassa mastiksihartsista valmistettuja lakkoja. Kun lakka on sivelty maalauksen pintaan, sen ominaisuudet alkavat heti muuttua; lakan kemiallinen rakenne muuttuu hapettumisen ja valon vaikutuksesta. Luonnonhartsilakka kellastuu ja haurastuu ikääntyessään. Lakka, joka tuoreena liukenee suhteellisen heikkoihin liuottimiin, ei enää ikäännyttyään liukenekaan yhtä helposti. Konservaattorin on käytettävä yhä voimakkaampia liuottimia tai kirurginveistä lakan poistamiseksi.

Kellastunut lakkakerros on mahdollista poistaa useimmista maalauksista sen vuoksi, että se liukenee yleensä huomattavasti heikompitehoisiin liuottimiin kuin itse maalaus, jossa sideaineena on käytetty kuivuvia öljyjä, varsinkin pellava- ja pähkinäöljyä, jotka tuottavat suhteellisen kestävän maalikalvon.

Lakanpoisto ei ole kuitenkaan milloinkaan rutiinitoimenpide. Jokainen maalaus on oma ainutkertainen yksilönsä, jonka materiaalit ovat ikääntyneet omalla luonteenomaisella tavallaan. Tämän vuoksi jokaisen puhdistettavan maalauksen lakkapinnan liukenevuus on testattava ensin järjestelmällisillä liuotinainetesteillä.

Kun maalauksesta on poistettu kellastunut lakka, sille levitetään uusi lakkakerros, joka syventää jälleen maalauksen värejä ja suojaa niitä valon ultraviolettisäteilyltä ja muutoksilta ympäristön suhteellisessa kosteudessa.

Uusplatonismin oppien mukaisesti naisen ulkomuodossa katsottiin heijastuvan tämän sielun ylevyyden. Kellastuneen lakan poistolla maalaukselle palautetaan ne ominaisuudet, joita erityisesti arvostettiin 1600-luvun Hollannissa – ja varsinkin Ter Borchin maalauksissa. Puhdistettuna silkkisatiini saa takaisin simpukankuoren kaltaisen hohteensa, se välittää jälleen satiiniin liitetyt symboliset merkitykset ja todistaa taiteilijan taidokkuudesta, jota ihailtiin jo 1600-luvulla.

Ari Tanhuanpää

EdellinenEdellinen   SeuraavaSeuraava