Suomeksi  På Svenska
EdellinenEdellinen Siirry: SeuraavaSeuraava
b4 Jrgen Ovensin maalauksen konservointi
Yksityiskohta Jürgen Ovensin (1623-1678), maalauksesta Diana seurueineen, A I 692. Teos kuuluu Suomen taideyhdistykselle vuonna 1901 testamentattuun Carl Frans Gabriel von Haartmanin taidekokoelmaan. Maalaus siirtyi Suomen taideyhdistyksen omistukseen vuonna 1901.

b4 Jürgen Ovensin maalauksen konservointi

Jürgen Ovens (1623–1678): Diana seurueineen
Jürgen Ovens (1623–1678): Diana seurueineen
Matijs Poolin Barent Graatin maalauksen mukaan tekemä Venus ja Adonis –kaiverrus.
Matijs Poolin Barent Graatin maalauksen mukaan tekemä Venus ja Adonis –kaiverrus.
Taiteilija on uurtanut koristeellisia kuvioita vielä kostean maalin pintaan.
Taiteilija on uurtanut koristeellisia kuvioita vielä kostean maalin pintaan.
Dianan kaulalla kimaltelevat helminauhat. Helminauhojen yläpuolella erottuu ruskea raita. Mahdollisesti Ovens aikoi maalata vielä yhden helminauhan kaulalle, mutta luopui sitten ajatuksesta. Maalin sideaineessa sen ikääntyessä tapahtuneiden muutosten ansiosta maali on muuttunut läpikuultavammaksi ja taiteilijan ruskealla maalilla tekemä alustava hahmottelu on tullut näkyviin.
Dianan kaulalla kimaltelevat helminauhat. Helminauhojen yläpuolella erottuu ruskea raita. Mahdollisesti Ovens aikoi maalata vielä yhden helminauhan kaulalle, mutta luopui sitten ajatuksesta. Maalin sideaineessa sen ikääntyessä tapahtuneiden muutosten ansiosta maali on muuttunut läpikuultavammaksi ja taiteilijan ruskealla maalilla tekemä alustava hahmottelu on tullut näkyviin.
Yksityiskohta Dianan vatsan kohdalta. Kirkkaansininen väripinta rakentuu kahdesta päällekkäisestä maalikerroksesta. Ovens on sivellyt luonnon ultramariininsinistä ja lyijyvalkoista sisältävän kerroksen päälle ohuen kerroksen puhdasta ultramariininsinistä. Joihinkin kohtiin taiteilija on lisännyt myös värillistä kobolttilasia, smalttia.
Yksityiskohta Dianan vatsan kohdalta. Kirkkaansininen väripinta rakentuu kahdesta päällekkäisestä maalikerroksesta. Ovens on sivellyt luonnon ultramariininsinistä ja lyijyvalkoista sisältävän kerroksen päälle ohuen kerroksen puhdasta ultramariininsinistä. Joihinkin kohtiin taiteilija on lisännyt myös värillistä kobolttilasia, smalttia.
Brokadisilkin alueelta otettu poikkileikkausnäyte, jossa näkyy kaksikerroksinen pohjustus. Taiteilija on levittänyt ensin smalttia sisältävän maalikerroksen, jonka päälle hän on sivellyt ohuen kerroksen ultramariininsinistä.
Brokadisilkin alueelta otettu poikkileikkausnäyte, jossa näkyy kaksikerroksinen pohjustus. Taiteilija on levittänyt ensin smalttia sisältävän maalikerroksen, jonka päälle hän on sivellyt ohuen kerroksen ultramariininsinistä.
Yksityiskohta maalipinnan impastoista brokadisilkin alueelta.
Yksityiskohta maalipinnan impastoista brokadisilkin alueelta.
Teoksen maalipinta hilseili lähes kauttaaltaan ja lakkapinta oli voimakkaasti kellastunut.
Teoksen maalipinta hilseili lähes kauttaaltaan ja lakkapinta oli voimakkaasti kellastunut.
Maalauksen vasemmasta yläkulmasta paljastui kitattu repeämä, kun päällemaalaus poistettiin.
Maalauksen vasemmasta yläkulmasta paljastui kitattu repeämä, kun päällemaalaus poistettiin.
Ennen konservointia otetusta UV-kuvasta nähdään, että Dianan ja tämän seuralaisen väliin sijoittuva palkeenkieli oli restaurointimaalattu, jolloin myös laaja, täysin vaurioton alue repeämän ympärillä oli peitetty maalilla.
Ennen konservointia otetusta UV-kuvasta nähdään, että Dianan ja tämän seuralaisen väliin sijoittuva palkeenkieli oli restaurointimaalattu, jolloin myös laaja, täysin vaurioton alue repeämän ympärillä oli peitetty maalilla.
Maalauksen kiilakehykseen liimattu vanha ”konservointikertomus”.
Maalauksen kiilakehykseen liimattu vanha ”konservointikertomus”.
Brokadisilkin alueelta otettu poikkileikkausnäyte ennen päällemaalauksen poistoa. Myöhemmin lisätty tummanvihreä päällemaalaus erottuu näytteen päällimmäisenä kerroksena.
Brokadisilkin alueelta otettu poikkileikkausnäyte ennen päällemaalauksen poistoa. Myöhemmin lisätty tummanvihreä päällemaalaus erottuu näytteen päällimmäisenä kerroksena.
Yksityiskohta vihreän päällemaalauksen poiston aikana.
Yksityiskohta vihreän päällemaalauksen poiston aikana.
Dianan seuralaisen vaipan alueelta otetussa poikkileikkausnäytteessä päällimmäinen, vihreä väri on valmistettu sekoittamalla smalttia lyijytinakeltaiseen. Tämän kerroksen alla on puhtaasta lyijytinakeltaisesta koostuva kerros.
Dianan seuralaisen vaipan alueelta otetussa poikkileikkausnäytteessä päällimmäinen, vihreä väri on valmistettu sekoittamalla smalttia lyijytinakeltaiseen. Tämän kerroksen alla on puhtaasta lyijytinakeltaisesta koostuva kerros.
Poikkileikkaukset ja poikkileikkauskuvat: Seppo Hornytzkyj, Valtion taidemuseo
Poikkileikkaukset ja poikkileikkauskuvat: Seppo Hornytzkyj, Valtion taidemuseo

Jürgen Ovens (1623–1678) kuuluu pohjoissaksalaisesta syntyperästään huolimatta hollantilaiseen koulukuntaan. Taiteilija työskenteli pääasiassa Amsterdamissa ja Schleswig-Holsteinissa. Ovensin uraa hallitsee lukuisten muotokuvien valmistaminen hollantilaisille patriiseille ja työskenteleminen Gottorpin hoville Schleswigissä. Taiteilijan merkityksestä kertoo se, että aikanaan hän kuului Amsterdamin arvostetuimpiin muotokuvamaalareihin.

Maalauksen aihe ja ikonografia

Teoksessa on kuvattu metsästyksen jälkeen lepäävä Diana seuralaisineen. Diana on kuvattu lähes alastomana, ainoastaan naisen lantiota verhoaa kirkkaansininen ja valkea vaate. Lepäävän jumalattaren mustat, pitkät hiuskiehkurat laskeutuvat tämän hartioille ja käsivarrelle. Maassa jumalattaren edessä lojuu erilaisia metsästysvälineitä, oikeassa reunassa makaa metsästyssaalis, sameasilmäinen jänis tai rusakko. Jumalattaren takana kuvattu syvänpunainen draperia rajaa tämän ilta-auringon valaisemasta puistokulissista. Vasemmassa yläkulmassa on verhonlievettä kohottava naishahmo.

Dianan vasemmalla puolella on kuvattu androgyyninen metsästäjähahmo, jolla on kukkia vaaleissa kiharoissaan. Hollantilaisessa pastoraaliaiheisessa taiteessa kuvattiin lemmenpareja hyvin samantapaisesti, erityisesti Venus ja Adonis -kuvatyypissä.

Maalaustekniikka

Ovens on hyödyntänyt maalauksessaan monenlaista sivellintekniikkaa. Dianan kasvojen ja vartalon alueiden herkkien sävysiirtymien käyttö muistuttaa tapaa, jolla taiteilija maalasi muotokuviensa naismalleja. Tälle vastakohtana, halutessaan ikuistaa valon leikin brokadikankaiden laskoksissa Ovens on käyttänyt lennokkaampaa sivellintekniikkaa, joka luo paikoin voimakkaita pintarakenteita.

Teoksen vasemmassa yläkulmassa, jossa punaisen verhon lieve laskeutuu verhoa kannattelevan naisfiguurin päähän, taiteilija on raaputtanut vielä kosteaan maaliin koristeellisia ornamentteja. Tällaista sgraffito -tekniikkaa ei ole tavattu mistään toisesta Ovensin maalauksesta.

1600-luvun muodinmukaiseen tyyliin kuului runsas helmin koristautuminen. Erityisesti lyhyet helminauhat kaulalla ja hiuksiin pujotettuina olivat suosittuja. Ovens ei koristellut helmin ja jalokivin vain Diana -jumalatartaan. Samalla tavalla hän kuvasi muotokuvissaan Gottorpin herttuatar Friederike Amalieta ja Ruotsin Hedvig Eleonora -kuningatarta.

Dianan olemuksessa voi nähdä vaikutteita 1600-luvun ranskalaisesta muodista, jossa suosittiin värikkäitä ja kallisarvoisia kankaita, silkkiä ja satiinia.


Maalauksessa on 1600-luvulle tyypillinen kaksikerroksinen pohjustus, jonka alempi, pääasiassa rautaoksidipigmenttejä sisältävä paksumpi kerros on väriltään punaruskea ja sen päällä oleva, lyijyvalkoisesta, hiilimustasta ja maaväreistä sekoitettu kerros harmaa.

Teoksen kunto ennen konservointia

Maalauksessa oli ennen konservoinnin aloittamista erittäin runsaasti restaurointeja ja laajoja päällemaalauksia, jotka muuttivat voimakkaasti teoksen ilmettä. Maalauksessa oli useita repeämiä: verhoa nostavan naishahmon kohdalla oli pitkä repeämä, Dianan ja tämän seuralaisen päiden välissä oli voimakas palkeenkieli.

Ultraviolettifluoresenssi- ja -reflektiokuvausten avulla pystyttiin selvittämään, että maalausta oli korjailtu historiansa aikana useaan otteeseen. Teoksesta otetuista röntgenkuvista voitiin päätellä, että päällemaalausten tärkeimpänä syynä oli ollut laajojen, erityisesti Dianan seuralaisen vaipan alueella ja Diana oikean käsivarren alapuolella olevien vauriokohtien peittäminen. Verhoa kannattelevan naisfiguurin kasvojen ääriviivoja oli vahvistettu ja paljasta selkää sekä vaatetusta oli korjailtu tummilla maaväreillä.

Dianan ja hänen seuralaisensa päiden välissä oleva palkeenkieli oli restaurointimaalattu, peittäen samalla repeämän ympärillä olleen vaurioitumattoman alueen. Maalipinnan vähäisiä kulumia Dianan vartalon alueella oli restaurointimaalattu kevyesti, sen sijaan jumalattaren edessä kuvattu brokadisilkki oli peitetty suuripiirteisesti yhtenäisellä räikeänvihreällä maalilla.

Tarkkoja tietoja maalauksen konservointihistoriasta ei ole saatavilla. Ainoa todiste teokselle tehdyistä kunnostustoimenpiteistä löytyy maalauksen kiilakehyksestä. Siihen liimatusta kellastuneesta ja repeilleestä paperilapusta voidaan lukea, että teosta on käsitelty Augsburgissa vuonna 1868. Teoksen konservointihistoriaa tutkittaessa saatiin selville, että maalauksen on kunnostanut Alois Deschler (1816–1881), joka kuului Augsburgissa toimineen kuuluisan maalausten entisöijän, Andreas Eignerin oppilaisiin. Deschler vuorasi Ovensin maalauksen liimaamalla alkuperäisen, haurastuneen ja monesta kohdasta repeytyneen kankaan taakse kahdesta kankaankaistaleesta yhteen ommellun pellavaisen tukikankaan. On mahdollista, että tällöin restaurointimaalattiin myös maalauksen maalipinnan kulumia – ainakin osa teoksen päällemaalauksista on tehty todennäköisesti 1800-luvulla..

Konservointi

Maalauksen maalipinta hilseili kauttaaltaan, minkä vuoksi se oli kiinnitettävä ennen muita konservointitoimenpiteitä. Tämän jälkeen poistettiin maalauksen kellastunut lakka.

Osa myöhemmistä päällemaalauksista liukeni lakanpoistossa käytettäviin, suhteellisen heikkotehoisiin liuottimiin, suurin osa myöhemmistä lisäyksistä oli kuitenkin vaikeammin poistettavia ja niitten kohdalla oli käytettävä voimakkaampia liuotinseoksia ja kirurginveistä. Pitkällisen työskentelyn jälkeen suurin osa teoksen myöhemmistä päällemaalauksista saatiin poistettua. Kellastuneen lakan ja häiritsevien korjailujen poiston jälkeen maalaus on yleisilmeeltään valoisampi, kallisarvoiset hienostuneesti laskostuvat kankaat ja Dianan ihon kuulaus ovat tulleet uudestaan esiin.

Ari Tanhuanpää

EdellinenEdellinen   SeuraavaSeuraava