Suomeksi  På Svenska
EdellinenEdellinen Siirry: SeuraavaSeuraava
c2 Miniatyyrien maalaustekniikka
Yksityiskohta taustan pistetekniikasta ja viivoituksesta.

c2 Miniatyyrien maalaustekniikka

Alexander Cooper (1605–1660), Kreivitär Bonde, osa miniatyyristä, 4,2 x 3,4 cm, pergamentille, S 379
Alexander Cooper (1605–1660), Kreivitär Bonde, osa miniatyyristä, 4,2 x 3,4 cm, pergamentille, S 379
Lorenzo Theweneti (n. 1797–1878), Miniatyyrimaalari työssään, n. 1820, akvarelli norsunluulle, 13,4 x 9,6 cm, Kokoelma Tansey, Celle. kuva Bernd Pappe
Lorenzo Theweneti (n. 1797–1878), Miniatyyrimaalari työssään, n. 1820, akvarelli norsunluulle, 13,4 x 9,6 cm, Kokoelma Tansey, Celle. kuva Bernd Pappe
Sideaineena käytettiin vesiliukoista arabikumin (ylhäällä vasemmalla) ja kandisokerin (ylhäällä oikealla) sekoitusta. Värinä käytettiin vesivärikuutioita (alhaalla vasemmalla) tai pulverimaisia pigmenttejä (alhaalla oikealla). kuva  Bernd Pappe
Sideaineena käytettiin vesiliukoista arabikumin (ylhäällä vasemmalla) ja kandisokerin (ylhäällä oikealla) sekoitusta. Värinä käytettiin vesivärikuutioita (alhaalla vasemmalla) tai pulverimaisia pigmenttejä (alhaalla oikealla). kuva Bernd Pappe
Norsuluupohjalevy ja valkoista paperia. Oikealla taustaan on liimattu hopeakalvo. kuva Bernd Pappe
Norsuluupohjalevy ja valkoista paperia. Oikealla taustaan on liimattu hopeakalvo. kuva Bernd Pappe
UV-kuvassa näkyy käytetyn sinkkivalkoisen fluoresenssi kellanvihreänä. kuva Bernd Pappe
UV-kuvassa näkyy käytetyn sinkkivalkoisen fluoresenssi kellanvihreänä. kuva Bernd Pappe
Elise Arnberg (1826–1891), Nuoren naisen muotokuva, 6,2 x 5,0 cm, akvarelli ja guassi norsunluulle, S 299 kuva Bernd Pappe
Elise Arnberg (1826–1891), Nuoren naisen muotokuva, 6,2 x 5,0 cm, akvarelli ja guassi norsunluulle, S 299 kuva Bernd Pappe
Nuoren naisen muotokuva, akvarelli ja guassi norsunluulle, 3,9 x 3,3 cm, S 420
Nuoren naisen muotokuva, akvarelli ja guassi norsunluulle, 3,9 x 3,3 cm, S 420
Miniatyyrin taustapahvina on käytetty vanhaa valokuvaa. kuva Bernd Pappe
Miniatyyrin taustapahvina on käytetty vanhaa valokuvaa. kuva Bernd Pappe
Miniatyyrin, S 303, taustapuolella on kuvio-ommeltu silkkikangas, jossa teksti: Tout á Vous. Miniatyyrin, S 189, taustapuolella on helmikoristelua ja kauniisti aseteltu hiuskiehkura. Miniatyrens, S 189,
Miniatyyrin, S 303, taustapuolella on kuvio-ommeltu silkkikangas, jossa teksti: Tout á Vous. Miniatyyrin, S 189, taustapuolella on helmikoristelua ja kauniisti aseteltu hiuskiehkura. Miniatyrens, S 189,
Miniatyyrin, S 131 maalauspohjana on käytetty osaa kuparisesta grafiikan painolevystä, johon on kaiverrettu kirkon ääriviivat ja kirjoitusta saksaksi.
Miniatyyrin, S 131 maalauspohjana on käytetty osaa kuparisesta grafiikan painolevystä, johon on kaiverrettu kirkon ääriviivat ja kirjoitusta saksaksi.

Muotokuvaminiatyyrien valmistaminen juontaa juurensa 1500-luvulle, taidemuodon varsinainen kukoistuskausi sijoittuu kuitenkin 1700-luvun loppuun. Jo seuraavan vuosisadan puolivälissä valokuvaus syrjäytti miniatyyrit halvempana ja ”realistisempana” ilmaisumuotona.

Miniatyyrimaalauksia valmistettiin eniten Englannissa ja Ranskassa ja niitä on maalattu useilla eri tekniikoilla. Yleisimmin miniatyyrejä maalattiin akvarellein tai guassilla pergamentille tai ohuelle norsunluulle. Niitä on myös valmistettu emalitekniikalla. Pienikokoisten maalausten maalauspohjina alettiin käyttää myös paperia, jonka pinta on karkeampaa kuin norsunluun tai pergamentin.

Pienikokoisia muotokuvia maalattiin myös öljyvärillä metallilevyille samantyyppisellä maalaustekniikalla kuin mitä käytettiin kookkaammissa öljymaalauksissa. Miniatyyrejä voitiin myös maalata öljyvärillä norsunluulle. 1800-luvulla miniatyyrimaalausten pohjana alettiin käyttää myös posliinia.

Miniatyyrimaalaus on herkän luonteensa vuoksi useimmiten suojattu kaarevalla lasilla ja taustalevyllä, jolloin pieni maalaus on molemmin puolin suojattuna. Miniatyyrejä on usein käytetty koruina ja kehys onkin usein kultaa tai hopeaa ja koristeltu helmin tai jalokivin.

Pohjamateriaali ja sideaineet

Miniatyyrin pohjana käytettävä norsunluu työstetään 0,3 mm paksuiseksi ja sen taustalle kiinnitetään valkoista paperia. Joskus norsunluun taakse on kiinnitetty hopealehti kirkkaan valovaikutelman aikaansaamiseksi. Miniatyyrien taustamateriaaleina on käytetty norsunluuta, nahkaa, paperia, metallia, emalia, tai posliinia. Suosituin ja arvostetuin materiaali oli norsunluu, sillä sen pinta muistuttaa ihmisen ihoa valkeassa läpikuultavuudessaan.

Maalin sideaineena käytettiin arabikumin ja sokerien vesiliukoista sekoitusta. Väri saatiin pigmenttijauheista.

Kasvot maalattiin ohuin värein, jolloin norsunluun valkea pinta kuultaa maalikerrosten läpi. Värisävyt ja varjostukset on aikaansaatu pistetekniikalla ja viivoituksella. Tällä tavoin taiteilijat välttivät alempien maalikerrosten liukenemisen ja irtoamisen sileältä norsunluupinnalta.

Miniatyyrien taustat

Miniatyyrien taustoilta saattaa löytyä hyvin erilaista materiaalia. Tavallisin tausta on pahvia, johon on aikojen kuluessa tehty erilaisia merkintöjä. Myös metallikuoret, jossa saattaa olla kirjoitusta tai maalausta sekä lasin sisällä olevat kauniisti asetellut hiuskuviot ovat yleisiä. Miniatyyrien kuorien sisältäkin voi löytyä yllätyksiä. Esimerkiksi avattaessa Nuoren naisen muotokuva -miniatyyriä, sen taustalta löytyi osa vanhasta valokuvasta, jota oli käytetty tukemaan miniatyyrin taustaa.

EdellinenEdellinen   SeuraavaSeuraava