Suomeksi  På Svenska
EdellinenEdellinen Siirry: SeuraavaSeuraava
c3 Miniatyyrien tutkimuksesta ja konservoinnista
Peter Adolf Hall (1739-1793), Kamreeri Johan Gottlob Brusell, akvarelli ja guassi norsunluulle, 8,3 x 6,6 cm, S 424. Teos konservoinnin jälkeen. Irronnut maalipinta on kiinnitetty ja teoksen reunoilla olevat kiiltoerot on häivytetty mehiläisvahalla. Myös miniatyyrin suojana oleva lasi on uusittu ja kehys puhdistettu.

c3 Miniatyyrien tutkimuksesta ja konservoinnista

Carl Gustaf Gillberg (1774–1855), Peter Adolf Hall, jäljennös taiteilijan omakuvasta, akvarelli ja guassi norsunluulle, 7,6 x 5,9 cm, S 447
Carl Gustaf Gillberg (1774–1855), Peter Adolf Hall, jäljennös taiteilijan omakuvasta, akvarelli ja guassi norsunluulle, 7,6 x 5,9 cm, S 447
Hallin omakuva, josta on myös havaittu sinkkivalkoista. Nationalmuseum, Tukholma.
Hallin omakuva, josta on myös havaittu sinkkivalkoista. Nationalmuseum, Tukholma.
Yksityiskohta Hallin omakuvasta.
Yksityiskohta Hallin omakuvasta.
Röntgenspektri
Röntgenspektri
Pyyhkäisyelektronimikroskooppikuva kamreeri Brusellin takin alueella olevasta valkoisesta pigmentistä. Suurennos on 10 000X. Kuvan keskellä oleva tankomainen kide on sinkkivalkoista.
Pyyhkäisyelektronimikroskooppikuva kamreeri Brusellin takin alueella olevasta valkoisesta pigmentistä. Suurennos on 10 000X. Kuvan keskellä oleva tankomainen kide on sinkkivalkoista.
Valomikroskooppikuva miniatyyrin hajoamassa olevasta kuivatusta suojalasista. Lasin halkeamat voidaan nähdä paremmin, kun nestepisarat eivät täytä niitä.
Valomikroskooppikuva miniatyyrin hajoamassa olevasta kuivatusta suojalasista. Lasin halkeamat voidaan nähdä paremmin, kun nestepisarat eivät täytä niitä.
 Valomikroskooppikuva miniatyyrin hajoamassa olevasta suojalasista. Lasin sisäpinnalla näkyy hiushalkeamia ja kuivuneita nestepisaroita. Mittajana oikealla alhaalla 0,1 mm.
Valomikroskooppikuva miniatyyrin hajoamassa olevasta suojalasista. Lasin sisäpinnalla näkyy hiushalkeamia ja kuivuneita nestepisaroita. Mittajana oikealla alhaalla 0,1 mm.
Polarisaatiomikroskooppikuva hajoamassa olevan suojalasin sisäpinnalta kosteuden haihduttua kiteytyneistä natriumformiaattikiteistä. Mittajana oikealla alhaalla 0,1 mm.
Polarisaatiomikroskooppikuva hajoamassa olevan suojalasin sisäpinnalta kosteuden haihduttua kiteytyneistä natriumformiaattikiteistä. Mittajana oikealla alhaalla 0,1 mm.
Pierre-Noel Violet (1749–1819) Miehen muotokuva, guassi norsunluulle. Henkilön rintapielen ruskeankeltaisella alueella voi erottaa pesäkkeenä rihmamaista homekasvustoa. Noin 20X ja 200X suurennokset kuvattuna stereomikroskoopilla.  Kuva Mirja Salkinoja-Salonen
Pierre-Noel Violet (1749–1819) Miehen muotokuva, guassi norsunluulle. Henkilön rintapielen ruskeankeltaisella alueella voi erottaa pesäkkeenä rihmamaista homekasvustoa. Noin 20X ja 200X suurennokset kuvattuna stereomikroskoopilla. Kuva Mirja Salkinoja-Salonen
Anton Ulrik Berndes (1757–1844) Nuoren naisen muotokuva, vesiväri norsunluulle. Hiusten alueella keltaisen ja ruskean pigmenttikerroksen rajalla on kuivunutta homerihmastoa ja itiövarsia. 300X suurennos kuvattuna stereomikroskoopilla. Kuva Mirja Salkinoja-Salonen
Anton Ulrik Berndes (1757–1844) Nuoren naisen muotokuva, vesiväri norsunluulle. Hiusten alueella keltaisen ja ruskean pigmenttikerroksen rajalla on kuivunutta homerihmastoa ja itiövarsia. 300X suurennos kuvattuna stereomikroskoopilla. Kuva Mirja Salkinoja-Salonen

Miniatyyrin kulkeutuminen Suomeen

Paul Sinebrychoff osti Peter Adolf Hallin miniatyyrin kaukaiselta sukulaiseltaan, ruotsalaiselta Falkmanin perheeltä vuonna 1904. Miniatyyri oli ollut suvun hallussa monen sukupolven ajan. Varhaisempi omistajatieto vaatekauppias Carl Ahrensista vuodelta 1861 on toistaiseksi epävarma. Kirjeenvaihdossa Bukowskin huutokauppaliikkeen kanssa Sinebrychoff kertoi ihastuneensa miniatyyriin ja lähetti kuvan siitä arviota varten. Tohtori Palm Bukowskilta kiitti kohteliaasti saamastaan kuvasta ja kehui miniatyyriä kauniiksi, mainiten samalla, että samanlainen maalaus oli eräässä ruotsalaisessa kokoelmassa.

Arvoituksellinen herra Brusell

Kun Paul Sinebrychoff osti miniatyyrin, sen oletettiin esittävän Carl Michael Bellmania. Miniatyyristä tiedettiin olevan olemassa myös useita toisintoja, jotka kaikki oli nimetty Bellmanin muotokuviksi. Kopioiden lukuisa määrä tavallaan vahvisti olettamusta, että miniatyyrin malli olisi esittänyt Ruotsin kansallisrunoilijaa.

Vasta tanskalaisen taidehistorioitsijan Torben Holck Coldingin tutkimukset 1900-luvun alkupuolella paljastivat muotokuvan henkilöllisyyden. Colding asetti kyseenalaiseksi sen, että onko miniatyyrissä kuvattu malli lainkaan Bellmanin näköinen ja ikäinen. Myös se, missä Hall ja Bellman olisivat tavanneet, oli epäselvää.

Tarkemmat tutkimukset paljastivat totuuden. Malliksi osoittautui Johan Gottlob Brusell erään Kööpenhaminassa olleen miniatyyrin taustasta löydetyn kirjoituksen perusteella. Musteella oli kirjoitettu miniatyyrin taakse: ”Kamereraren vid Museum Brusells portrait målad af Hall i Paris.” Löytöä vahvistaa myös se seikka, että Johan Brusell oli vieraillut Pariisissa vuoden 1783 tietämillä.

Sinkkivalkoinen, yllättävä löytö

Kamreeri Johan Gottlob Brusellin muotokuvaa tutkittaessa havaittiin, että valkoiset ja vaaleanharmaat värialueet fluoresoivat kellanvihreinä. Stereomikroskooppitarkastelu paljasti myös, että värialueet ovat alkuperäisiä, eivätkä myöhemmin lisättyjä.

Sinkkivalkoinen otettiin käyttöön vasta 1700-luvun loppupuolella, ja Hall oli ensimmäisiä taiteilijoita, jotka käyttivät tätä uutta valkoista pigmenttiä. Tässä tapauksessa sinkkivalkoista voidaan käyttää miniatyyrien tunnistuksen ja ajoituksen apuna.

Kellanvihreän fluoresenssin löytäminen oli yllättävää, sillä se viittaa tavallisesti sinkkivalkoiseen, jota yleensä tavataan huomattavasti myöhemmin kuin vuonna 1783, jolloin Brusellin muotokuva maalattiin. Tätä ennen varhaisin analyyttisin menetelmin todennettu sinkkivalkoisen käyttö väriaineena maalauksissa on vuodelta 1797.

Miniatyyrien konservointiongelmia

Miniatyyrit ovat hyväkuntoisinakin hauraita ja alttiita vaurioitumaan. Niiden pohjamateriaalina oleva norsunluu tai pergamentti reagoi voimakkaasti vähäisiinkin ilman suhteellisen kosteuden vaihteluihin. Norsunluulevy voi alkaa vääntyillä esimerkiksi kämmenelle asetettuna. Miniatyyrien hauraus on otettava huomioon myös niitä kehystettäessä: Jos kehyksessä ei ole liikkumavaraa, syntyy jännitteitä, jolloin norsunluu voi haljeta. Maalikerrokset voivat myös hilseillä. Liialla valolla on haitallinen vaikutus ja se voi haalistaa miniatyyreissä usein käytettyjä vesivärejä. Vakava ongelma on myös miniatyyrien suojalasien hajoaminen, ”lasisairaus”.

Tätä ongelmaa on havaittu noin neljäsosassa Sinebrychoffin kokoelmien miniatyyrien suojalaseista. Ilmiö esiintyy vanhoissa laseissa, joiden kemiallisessa koostumuksessa on liian paljon alkalimetallioksideja ja liian vähän kaliumoksidia. Lasi säröytyy ja sen sisäpinnalle voi ilmestyä ilman kosteudesta johtuvia nestepisaroita, jotka voivat vahingoittaa alla olevaa maalausta. Siksi tällaiset suojalasit useimmiten vaihdetaan uusiin laseihin.

Mikrobit, kuten bakteerit ja homeet, tarvitsevat lisääntyäkseen ravinteita, vettä, happea sekä suotuisan lämpötilan ja happamuuden. Huoneilma on sopiva useimpien mikrobien lisääntymiselle. Mikrobien syntymiseen vaikuttaa myös se, että miniatyyrejä valmistettaessa maalien sideaineina on käytetty mm. arabikumia, jota on pehmennetty kandisokerilla ja värien kostutuksessa on käytetty esimerkiksi sylkeä. Koska miniatyyrit on usein peitetty lasilevyllä, jonka alle vesihöyry voi tiivistyä, niin olosuhteet mikrobien kasvulle muuttuvat ihanteellisiksi. Vuorikiteistä on hiottu suojalaseja vanhempiin miniatyyreihin: niissä ei ole havaittu lasisairautta.

Miniatyyrien konservointi vaatii suurta tarkkuutta ja useimmat toimenpiteet toteutetaan stereomikroskoopin alla.

Reetta Kuojärvi-Närhi

EdellinenEdellinen   SeuraavaSeuraava