Suomeksi  På Svenska
EdellinenEdellinen Siirry: SeuraavaSeuraava
c5 Paperikonservointi
Hyönteiset ovat syöneet valokuvan pinnalta gelatiiniemulsiota. Valokuvassa näkyy myös ns. hopeapeili hopeagelatiinivedoksen vauriona.

c5 Paperikonservointi

Ympäristöstä aiheutuneita happamuusvaurioita
Ympäristöstä aiheutuneita happamuusvaurioita
Vanhasta teippikiinnityksestä johtuva vaurio, jossa teippiliima on imeytynyt paperikuituihin. Paperissa näkyy myös happamuusvaurio tummana raitana sekä repeämä.
Vanhasta teippikiinnityksestä johtuva vaurio, jossa teippiliima on imeytynyt paperikuituihin. Paperissa näkyy myös happamuusvaurio tummana raitana sekä repeämä.
Paperin kuituihin uponneita hiilipartikkeleita ja akvarellin värihiukkasia.
Paperin kuituihin uponneita hiilipartikkeleita ja akvarellin värihiukkasia.
Haalistuneen akvarellin reuna ja sen kehyksen alla, valolta suojassa säilynyt värialue.
Haalistuneen akvarellin reuna ja sen kehyksen alla, valolta suojassa säilynyt värialue.
Voimakkaasti happamoitunut paperi, jossa näkyy alla olleen happaman puupohjan kuitujen kuvio siirtyneenä paperiin.
Voimakkaasti happamoitunut paperi, jossa näkyy alla olleen happaman puupohjan kuitujen kuvio siirtyneenä paperiin.
Kosteuden vaihtelusta johtuva paperin aaltoilu kuvattuna sivuvalossa.
Kosteuden vaihtelusta johtuva paperin aaltoilu kuvattuna sivuvalossa.
Painovärin öljyn erottumisesta johtuva tahra, joka on kuvattu paperin takaa.
Painovärin öljyn erottumisesta johtuva tahra, joka on kuvattu paperin takaa.

Paperikonservointi on konservoinnin erikoistumisala, jonka vastuulle kuuluu useita erilaisia paperille tai paperista tehtyjä esineryhmiä, kuten paperipohjaisia taideteoksia ja muita esineitä, kirjoja, asiakirjoja, karttoja ja valokuvia. Paperikonservoinnin kohteet vaihtelevat miniatyyreistä suuriin tapettikokonaisuuksiin, ne voivat olla sekä ainutkertaisia käsin tehtyjä taideteoksia ja uniikkiesineitä että koneellisesti tehtyjä massatuotteita. Paperikonservoinnin kohteiden erityisominaisuuksista ja niiden vaatimista toimenpiteistä johtuen paperikonservaattorit erikoistuvat usein jonkin tietyn esineryhmän konservointiin. Taidemuseossa paperikonservaattori vastaa muun muassa grafiikan, piirrosten, akvarelli-, guassi- ja pastellimaalausten sekä valokuvien ja luonnoskirjojen hoidosta ja säilyttämisestä.

Paperi voi olla yhdistettynä mitä moninaisimpiin materiaaleihin, muun muassa nahkaan, puuhun, kankaaseen tai metalliin. Paperikonservaattorit saattavatkin joutua ottamaan työssään kantaa toisistaan hyvin poikkeavien materiaalien säilytykseen ja yhteistyö muihin materiaaleihin erikoistuneiden konservaattorien kanssa on tärkeää.

Paperille tehdyt taideteokset on toteutettu pääasiassa erilaisilla paino-, piirustus-, maalaus- ja valokuvaustekniikoilla. Niissä valittu paperi kuuluu olennaisena osana taiteilijan taiteelliseen ilmaisuun. Koska teoksen pohjamateriaalina oleva paperi on näin oleellinen osa teosta, paperipohjaisten taideteosten konservoinnissa korostuu paperin säilyttäminen ja ennaltaehkäisevä konservointi.

Edistääkseen paperin säilymistä ja estääkseen vaurioiden syntymisen konservaattorin täytyy tuntea paperin kemiallinen koostumus ja sen vaurioitumismekanismit. Happamoituminen on merkittävin yksittäinen paperin vaurioitumisilmiö. Se vaikuttaa paperiin kauttaaltaan ja lyhentää merkittävästi sen säilyvyyttä. Happamoituminen, jonka syynä on sekä paperin rakenne että säilytysolosuhteet, ilmenee paperin lujuuden heikkenemisenä sekä värin muutoksina. Paperikonservoinnin tutkimus keskittyykin paperin kemiallisen käyttäytymisen ja siihen vaikuttavien ympäristötekijöiden selvittämiseen.

Ympäristötekijöiden lisäksi teoksissa käytetyt tekniikat ja materiaalit vaikuttavat teosten säilymiseen. Painotekniikat muuttavat paperin rakennetta, niiden aiheuttama painopaperiin kohdistuva mekaaninen rasitus johtaa siinä pysyviin rakenteellisiin muutoksiin. Paperille maalatessa paperin huokoinen rakenne imee itseensä nesteitä sekä väri- ja sideaineita. Myös piirustus- ja maalausmateriaalit ovat herkästi vaurioituvia. Esimerkiksi vesi- ja pastellivärit sisältävät varsin vähän sideainetta ja koska näillä tekniikoilla valmistettuja maalauksia ei lakata, väriainehiukkaset ovat suoraan alttiina niitä vaurioittaville ympäristötekijöille. Vaurioiden ennaltaehkäisy on erittäin tärkeää myös siksi, että paperipohjaisiin teoksiin jo syntyneiden vaurioiden restaurointi huomaamattomiksi on lähes mahdotonta.

Museossa paperipohjaisten taideteosten esillepanossa ja säilytyksessä kiinnitetään huomiota valon määrän rajoittamiseen ja laatuun, erityisesti pyritään poistamaan haitallinen UV-säteily ja lämpöä tuottavat valonlähteet. Materiaalien luonnollisia ikääntymisprosesseja pyritään hidastamaan kontrolloimalla lämpötilaa ja estämällä kosteuden vaihtelut. Paperipohjaiset taideteokset säilytetään neutraaleissa säilytysmateriaaleissa, jotka hidastavat niissä tapahtuvia happamoitumisprosesseja ja suojaavat niitä käsittelyn aikana.

Päivi Ukkonen

EdellinenEdellinen   SeuraavaSeuraava