Suomeksi  På Svenska
EdellinenEdellinen Siirry: SeuraavaSeuraava
e5 Loistelias leijonantaljakehys
Yksityiskohta konservoinnin aikana

e5 Loistelias leijonantaljakehys

Leijonantaljakehys muotokuvineen
Leijonantaljakehys muotokuvineen
Nicodemus Tessin nuorempi, seepiapiirustus kehyksestä
Nicodemus Tessin nuorempi, seepiapiirustus kehyksestä
Kuvanveistäjä Burchardt Precht
Kuvanveistäjä Burchardt Precht
Abraham Bosse, Ludwig XIII Herkuleena, 1630–40
Abraham Bosse, Ludwig XIII Herkuleena, 1630–40

Tätä kuningas Kaarle XI:n (1655–1697) muotokuvaa koristaa loistelias leijonantaljakehys, jota on ylistetty yhdeksi ruotsalaisen barokin huomattavimmista tuotteista. Kehyksen on suunnitellut hoviarkkitehti Nicodemus Tessin nuorempi (1654–1728), ja sen on veistänyt hovikuvanveistäjä Burchardt Precht. Museon kokoelmiin teos saatiin Herman Frithiof Antellin testamenttilahjoituksena vuonna 1893.

Saapuessaan Tukholmaan Bremenissä 1651 syntynyt Burchardt Precht toi mukanaan lehtikultaustekniikan ammattitaidon. Hoville ja aatelistolle Prechtin työpaja valmisti veistoksellisia ja ylellisesti koristeltuja peilejä, kehyksiä, pöytiä ja tuoleja. Nicodemus Tessin nuorempi sai Prechtistä yhteistyökumppanin, jonka kanssa toteutettiin alttarilaitteita, saarnatuoleja, krusifikseja sekä muita barokkityylin mukaisia kirkkojen sisustuselementtejä.

Leijonantaljakehyksen muotolistaa ympäröivät kimpuiksi sidotut laakerinlehdet marjoineen sekä palmunlehvät. Triumfitrumpetit viireineen olivat täysbarokin suosima aihe. Kultaus, runsas lehtiornamentiikka sekä symmetrinen sommittelu kuvaavat hyvin ylellistä hovibarokkia.

Kehyksen pääaihe on muotokuvaa ympäröivä leijonantalja. Koristeellisenakin taljan merkitys on ennen muuta sisällöllinen. 1500-luvulta lähtien Herkules oli Euroopan hallitsijoiden sankari-ihanne, johon he mielellään antoivat rinnastaa itsensä.

Konservointi

Kehyksen taustarunko on luultavasti mäntyä. Puun päälle on sivelty useita eläinliimasta ja liidusta valmistettuja pohjustuskerroksia. Pohjustuksen päälle on levitetty keltainen liimapolimenttisavi ja lisäksi kiiltokulta-alueille punainen polimenttisavi. Kultauksissa on käytetty lehtikultaa, joka on huippualueilla kiillotettu kiillotuskivellä. Kultaus on alkuperäinen.

Ennen konservointia kehyksen rakenteen liimasaumoissa oli kuivumisesta ja kutistumisesta aiheutuneita halkeamia ja vaurioita. Rakenne ja saumat olivat kuitenkin tukevat ja vakaat. Liimasaumoja oli vahvistettu aiemmissa restauroinneissa. Pohjustus ja kultaus olivat osittain halkeilleet ja irronneet puusta. Kultaukset olivat likaiset ja niissä oli vanhoja kittauksia sekä väri- ja pronssimaalilla tehtyjä restaurointeja. Lehtiornamenttien kärkiosista puuttui osia. Aiemmin vaurioituneita alueita, kuten kruunun ristiä, vasenta triumfitrumpettia sekä osa taljasta ja lehdistä oli korvattu myöhemmillä rekonstruktioilla.

Irtonaiset ornamentit, pohjustukset ja kultaukset kiinnitettiin liimalla. Aiemmin tehdyt pintakäsittelyt ja restauroinnit poistettiin ja kaikki pinnat puhdistettiin. Ornamenttien puuttuvia osia ei täydennetty vaan vaurioalueet restauroitiin vesiliukoisella simpukkakullalla.

Alueet, jolta puuttui pohjustus, täydennettiin perinteisellä liitupohjustuksella ja kitillä. Kullattaville restauroiduille alueille levitettiin keltainen liimapolimentti ja lisäksi kiillotettaville huippualueille myös punainen munapolimentti.

Kultaus tehtiin restauroiduille alueille perinteisellä vesikultauksella 23 karaatin lehtikullalla ja huippualueet kiillotettiin akaattikivellä. Matta-alueet sävytettiin liimavesi- ja pigmenttiseoksella. Pienet alueet, joista puuttui kultaus, ja vauriokohdat restauroitiin simpukkakullalla. Lehtikullalla restauroidut alueet kulutettiin ja sävytettiin ympäristöä vastaaviksi.

Seppo Laakkonen

EdellinenEdellinen   SeuraavaSeuraava