Suomeksi  På Svenska
EdellinenEdellinen Siirry: SeuraavaSeuraava
e6 Kabinettikaappi
Yksityiskohta aitiosta kuva Kaisa Lindewall

e6 Kabinettikaappi

Yksityiskohta fasadista ja vaurio vasemmasta sivusta kuva Kaisa Lindewall
Yksityiskohta fasadista ja vaurio vasemmasta sivusta kuva Kaisa Lindewall
Luuimitaatio
Luuimitaatio
Pudonneita viiluja ja liimaus kuva Kaisa Lindewall
Pudonneita viiluja ja liimaus kuva Kaisa Lindewall
Kilpikonnan kuori
Kilpikonnan kuori
Kabinettikaappi lev. 148 cm, kork. 180,5 cm, syv. 56 cm, S 702:2
Kabinettikaappi lev. 148 cm, kork. 180,5 cm, syv. 56 cm, S 702:2

Sinebrychoffin huonekalukokoelmaan kuuluu italialainen kabinettikaappi, jonka valmistumisajankohdaksi on arveltu 1700-luvun alkupuolta. Paul Sinebrychoff osti kaapin Tukholman Bukowskilta vuonna 1904.

Kabinettikaappi on taidokasta työtä ja siinä käytetyt materiaalit olivat aikanaan kallisarvoisia: norsunluuta, kilpikonnankuorta sekä eebenpuuta. Runko on tehty havupuusta. Sivuseinät on päällystetty eebenpuuviilulla, jossa on norsunluusuikaleilla rajattuja suorakaiteen muotoisia kuvioita. Etupuolen päällysteenä on käytetty pääasiassa kilpikonnankuoriviilua. Koristelussa on myös eebenpuu- ja norsunluuviiluja sekä valettuja pronssikoristeita. Ylä- ja alareunoissa on eebenpuusta valmistetut värelistat. Jalustan pylväät ovat eebenpuuviilulla päällystettyä lehtipuuta.

Kaapin etupuolella on viisi vetolaatikkoa kummallakin sivulla. Keskellä on ylä- ja alareunassa leveät vetolaatikot ja keskellä kaksi ovea, joiden sisällä olevassa kaapissa on takaseinässä ja katossa peilit sekä kummallakin sivulla pieni kolmiomainen ”aitio”. Ovien sisäpuolilla on eri puulajeista ja luusta tehty sisäkkäisten kaariholvien muotoinen intarsiakuvio. Kaapin sisäpuolen lattiassa on puusta ja luusta valmistettu ruudullinen intarsiakuvio.

Kaappi kuuluu barokin luonteenomaisiin huonekaluihin. Laatikoilla, lokeroilla ja laskettavalla kirjoitustasolla varustetun huonekalutyypin katsotaan syntyneen Espanjassa ja Portugalissa myöhäisellä keskiajalla. Myöhäisrenessanssin aikana kabinettikaapit alkoivat saada oman jalustan ja kaksi ovea, jolloin kirjoituslipasfunktio katosi. Niihin kerättiin ja niissä säilytettiin kirjeitä, erilaisia kuriositeetteja, mineraaleja, rahoja, mitaleja, koruja ja kallisarvoisista materiaaleista valmistettuja miniatyyriesineitä. Kaapeista kehittyi vähitellen eräänlaisia pienoismuseoita, joiden esikuvina olivat ajan ruhtinashovien kuriositeettikabinetit.

Konservointi

Konservoinnin ja restauroinnin tavoitteena oli korjata vaurioituneet kohdat sekä parantaa kabinettikaapin yleisvaikutelmaa täydentämällä puuttuvat ja rikkinäiset kohdat pintamateriaaleissa. Haluttiin saavuttaa ehjä kokonaisuus, joka toisi esiin kaapin alkuperäisen loistokkuuden ja sen valmistuksessa käytetyt korkeatasoiset materiaalit. Samalla pyrittiin kunnioittamaan esineen ikää ja historiaa.

Koska kaapin valmistuksessa oli käytetty materiaaleja, joita nykypäivänä on vaikeaa hankkia, oli löydettävä sopivia materiaaleja korvaamaan aidot. Oli esimerkiksi harkittava, mitä materiaalia voitaisiin käyttää norsunluukohtien täydentämiseen. Aitoa norsunluuta voi hankkia Suomestakin, mutta sen käyttöä voidaan pitää eettisesti arveluttavana.

Kohtiin, joissa oli käytetty kilpikonnankuoriviilua, oli myös löydettävä sopiva korvaava materiaali. Oli valittava synteettisen ”keinokuoren” tai aidon kilpikonnankuoren välillä. Soitinkorjausliikkeestä löydettiin selluloidista valmistettua kilpikonnankuorijäljitelmää noin 2 cm:n levyisenä listana. Tätä materiaalia käytettiin kaapin kumpaankin yläreunaan niihin kohtiin, joista puuttui pitkiä kappaleita kilpikonnankuorilistaa.

Koska jäljitelmälista ei ollut aivan samanväristä kuin alkuperäinen materiaali, sitä ei kuitenkaan voitu käyttää kaapin etupuolella olevien vaurioiden täydentämiseen. Aivan sattumalta kirpputorilta täydentämiseen.

Vasemman oven intarsiakuviosta puuttui neljä luunpalaa. Näihin kohtiin, joissa ei alun perinkään ollut käytetty norsunluuta, tehtiin täydennykset hirvenluusta. Puuttuvia eebenpuuviiluja tehtiin sahaamalla eebenpuulankusta sopivia viiluja. Ovien reunoissa olevasta palisanteriviilureunuksesta puuttui myös paloja, ne täydennettiin sopivan värisellä Rio palisanteri- eli brasilianpalisanteriviilulla.

Kaisa Lindewall

EdellinenEdellinen   SeuraavaSeuraava